Kirjojen ja äänikirjojen erilainen arvonlisäverotus on herättänyt paljon ihmetystä eri EU:n jäsenvaltioissa, niin verotuksen perusteiden kuin sen käytännön toteutuksen osalta. Mm. Ruotsissa kirjojen ja aikakausjulkaisujen arvonlisäveroa alennettiin 1.1.2002 25 prosentista 6 prosenttiin, ja arvonlisäveron alentaminen koski myös äänikirjoja. Äänikirjojen hintojen alentaminen lisäsi välittömästi niiden myyntiä, ja äänikirjoista tuli Ruotsissa nopeimmin kasvava ala kirjamarkkinoilla. Komissio lähetti kuitenkin Ruotsille 23.3.2007 perustellun lausunnon, jossa todettiin, että äänikirjoihin sovellettava alennettu arvonlisävero on ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa ja erityisesti vastoin EU:n kuudennen arvonlisäverodirektiivin (77/388/ETY; EYVL L 145, 13.6.1977) liitteessä III olevaa luetteloa tuotteista, joihin voidaan soveltaa tavanomaista alempaa arvonlisäveroa. Komissio katsoi, että äänikirjat yleisesti eivät kuulu kyseisen liitteen III kategorioihin. Suomessa tilanne on selkeä, koska alennetun verokannan soveltaminen äänikirjojen myyntiin ei ole kuudennen arvonlisäverodirektiivin perusteella mahdollista. Liitteen mukaisesti alennettua 8 prosentin verokantaa sovelletaan kylläkin eräisiin hyödykkeisiin, kuten kirjoihin, mutta kyseiseen direktiiviin perustuen ei kuitenkaan äänikirjoihin.
Mielenkiintoinen tilanne syntyy kuitenkin silloin, kun painetun kirjan kanssa halutaan samassa paketissa myydä äänikirja. Tällöin oikeaoppinen tapa olisi eritellä saman tuotteen eri verokantojen alainen osuus tai käsitellä tuote multimediatuotteena jolloin koko tuote olisi korkeamman verokannan alainen. Erittelymalli tuo kuitenkin haasteita kaupan tietojärjestelmiin, joissa tällaisten yhdistelmätuotteiden käsittelyä ei ole aiemmin toteutettu. Toisaalta korkeamman verokannan äänikirjaosuus olisi edullista hinnoitella keinotekoisen alhaiseksi, mutta se lähentelisi veronkiertoa. Korkeamman verokannan käyttö koko tuotteessa ei taas vastaavasti ole mielekästä, koska kuluttajahinta muodostuu varsin korkeaksi.
Koska kuudennen arvonlisäverodirektiivin liitteen III tulkinta on niin selkeä äänikirjan osalta, mikä on komission näkemys siitä, kuinka kirjan/äänikirjan myyminen samassa paketissa tulisi arvonlisäveron kannalta toteuttaa? Onko komissiolla antaa EU:n tasolla yleispätevää ohjetta verotuskäytännöksi, jotta yhdistetty äänikirja/kirja-tuote olisi myös EU:n sisämarkkinoilla kilpailukykyinen kaikissa jäsenvaltioissa?
