Suomen Kuvalehti (SK 41) käsittelee pääkirjoituksessaan samaa aihetta kuin minä toissapäivän blogissani "Lipposta ei kannata pudottaa" mutta päätyy päinvastaiseen johtopäätökseen: pääkirjoitus kiittää hallitusta, joka on keskittänyt tukensa Rehnin taakse, "mikä onkin varminta". Perusteluna se, että Rehn on jo näyttänyt kyntensä laajentumiskomissaarina. Lehti toivoo, ettei molemmilla nimillä spekulointi johda siihen, että molemmat putoavat.
Ihan looginen ajatusketju. Pari virhettä siinä kuitenkin näen. Jos katsoo eurooppalaista mediaa juuri nyt, varminta olisi vaikutuvallan maksimoimiseksi siirtyä Lipposen taakse: hänestä puhutaan enemmän, juuri nyt. Eurooppalaista mediaa tarkastellessa näyttää siltä kuin Rehnin mahdollisuuksiin ei vakavasti uskottaisi ulkoministerin tehtävän mahdollisena haltijana – muuten toki kyllä. Raskaan sarjan komissaariksi hän päässee joka tapauksessa, joten Lipposen promottaminen ei olisi tässä suhteessa riski.
Ja toinen SK:n argumentti, näyttö. Näytön on antanut myös Lipponen, siitä koko asia on alkunsa saanutkin. Lippostahan ei ole tarjottu Suomesta käsin alun alkaenkaan, vaan hänet keksi "syvä unioni". Rehnin näyttö komissaarina on erinomainen, aivan kiistaton, mutta juuri ulkoministerin virassa esteenä voidaan nähdä se, ettei hän ole antanut näyttöä neuvoston puolella.
Kuten torstaina totesin, EU-presidentti ei veisi Suomelta komissaarinpaikkaa. Korkea ulkoedustaja sen sijaan merkitsisi samalla komissaarinpaikkaamme.
Toivon Suomelle parasta menestystä. Siksi haluan herättää keskustelua siitä, onko loppumatkan strategiamme nyt kohdallaan.
