Suunnitelma B on tarpeen

New Yorkissa YK:n ilmastohuippukokous pohtii paraikaa tulevaa ilmastosopimusta, jota Kööpenhaminan joulukuiselta kokoukselta odotetaan. Pääministerimme Matti Vanhanen on todennut, että hukka meidät perii, jos Kööpenhaminassa ei onnistuta EU:n suunnitelmien mukaisesti. Mitään suunnitelmaa B ei Vanhasen mukaan kuulemma pitäisi olla.

Lausunto huolestuttaa minua, sillä se edustaa melkoista tietämättömyyttä ilmastopolitiikan monimutkaisuudesta ja eri vaihtoehtojen kirjosta. Nyt olisi näet hyvinkin suotavaa etsiä ilmastosopimuksen pohjaksi vaihtoehtoja ja aivan muuta lähestymistapaa kuin mitä Kioto-malli edustaa.

Kioton sopimus on osoittautunut tehottomaksi, sillä talouden hiili-intensiivisyys ei ole laskenut sen ratifioineissa maissa. Ensimmäisen kauden Kioto-tavoitteisiin on päästy vain sattumalta laman ansiosta, eikä kenenkään pitäisi olla niin naiivi että laskee sen ilmastosopimuksen ansioksi.

Siksi jatkaminen samalta pohjalta on riskialtista, ja Plan B on sen vuoksi toivottava. Tarvitaan jotakin tehokkaampaa. On vain hyvä, että esimerkiksi USA ja Japani tavoittelevat tehokkaampia keinoja.

Tiedelehti Naturessa on julkaistu tuore artikkeli, jossa nimenomaan suositellaan suunnitelmaa B. Tämä merkitsisi globaalien neuvotteluiden keventämistä siten, että yritetään vähemmän sitovia sopimuksia mutta vastaavasti tehokkaampia toimia pienemmällä joukolla. Näin voitaisiin välttää YK:n ilmastoneuvotteluiden umpikuja. Näitä kevennettyjä neuvotteluja käytäisiin suurempien päästäjien kesken eikä kokonaisella 200 maan YK-lössillä – kokemushan on osoittanut että se uhkaa muuttua ”legal zombieksi”.

Mitä Kööpenhaminassa sitten tapahtuu. Koska olen ollut COP-neuvotteluissa monen monituista kertaa, uskallan lausua ääneen ennustuksen, johon voidaan joulukuun jälkeen palata.

Vaikka Kööpenhamina päättyisi minkälaiseen epäonnistumiseen tahansa, julkilausumat ovat kaunisteltuja: päästiin ”one step forward”, ”difficult climate talks rescued by…”. Ja joka tapauksessa kokouksen jälkeen tarvitaan taas vuosia, jotta mahdollinen löysä lopputulos täsmennetään käytännön toimien tasolle.

Jotkut tulevat puhumaan Kööpenhaminan lopputuloksesta ”menestyksenä”, ”success”, vaikka kyseessä olisi ”total failure”. Nämä jotkut ovat niitä eurooppalaisia, jotka haluavat muuttaa nopeasti EU:n 20% päästövähennystavoitteen tiukemmaksi 30%:ksi. Samassa yhteydessä nämä jotkut haluavat poistaa kaikki hiilivuotoalojen erityiskohtelut, kuten maksuttomat päästöoikeudet globaalille kilpailulle altistuville aloille – perustellen että nythän meillä on globaali sopimus ja pelikenttä reilu.

Samaan aikaan USA:n senaatti on aloittanut oman ilmastolakikeskustelunsa. Sen oma ilmastolaki näyttää löysemmältä kuin kesällä edustajainhuoneen hyväksymä versio. USA:ssa myönnetään, ettei senaatti saa ilmastolakia todennäköisesti käsiteltyä Kööpenhaminaan mennessä. Toisaalta USA:n ilmastopääneuvottelija on sanonut, ettei ilmastolain läpäiseminen ennen Kööpenhaminaa ole oleellista, vaikka Todd Stern kannustikin kongressia lain hyväksymiseen nopeasti ja ajoissa.

Kiinnostava yksityiskohta on, että Stern arvioi edustajainhuoneen kuulemisessa syyskuun alussa. YK-neuvotteluraide on Sternin mukaan ollut huonosti etenevä, kun taas isojen talouksien foorumilla on menty eteenpäin.

Suunnitelma B voi siis tulla tarpeeseen.

Share Button

22.syyskuu 2009

21:00

2 kommenttia

  1. Päivitysilmoitus: Tätä en ymmärrä | Eija-Riitta Korhola | Blogit | Iltalehti.fi

  2. Päivitysilmoitus: Perun kirjoitus – Eija-Riitta Korhola | BlogBook

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: