STT uutisoi tänään Korholan palkanneen avustajakseen lähisukua. Jutun tehneestä toimittajasta kuulosti alkuun erikoiselta, että kaksi kolmesta avustajastani löytyy lähipiiristä, kuten oma-aloitteisesti itse toin esiin. Mutta kun kerroin avustajieni taustat, toimittajakin totesi, että perusteluni ovat hyvät, valitut henkilöt ilmeisen pätevät eikä nepotismiepäilyille löydy katetta. Valitettavasti keskustelusta tehty uutinen olikin sitten jo toisenlainen. Olin tyrmistynyt etenkin STT:n kännykkään tulleesta mobiiliuutisesta, joka antoi tilanteesta aivan väärän kuvan.
Minulla on vain yksi avustaja, joka on sukulainen, ja hänestä olen ilmoittanut asianmukaisesti jo viisi vuotta sitten. Toisen avustajani palkkasin entuudestaan minulle tuntemattomana poikkeuksellisen lahjakkaana nuorena poliitikkona. Sittemmin hän tutustui tyttäreeni. Hän ei ole sukulaiseni, eivätkä myöhemmät vaiheet tee rekrytoinnistani nepotismia.
Eikä edes sukulaisen palkkaaminen ei ole nepotismia mikäli tetävään valittu on kiistatta pätevä. Sukulaisuus tai tuttavuus ei voi olla dismeriitti sellaisissa tapauksissa. Myöskään parlamentin sääntöjen vastaista se ei ole. Tässä blogissa esittelen avustajani. Väitän että heitä pätevämpiä löytyy vain vaivoin. Jos klikkaat heidän nimiensä linkkiä, pääset myös lukemaan heidän oman kuvauksensa työstään.
Avustajan valinta on mepin tärkeimpiä valinnanpaikkoja. Toivomuslistani on ollut aina tanakka: Älykäs, nopea oppimaan, poliittisen vaiston haltija, ihmissuhdetaitoinen, hyvä kielellinen ilmaisija, urheilullinen (koska haluan toisinaan lenkille seuraa), kaikkien alojen moniosaaja. Koska teen avustajan kanssa työtä vieri vieressä, etenkin kemioiden olisi paras pelata ja luottamuksen vallita. Töissä on oltava lisäksi hauskaa, koska asiat, joiden kanssa työskentelemme, ovat joskus niin perin murheellisia.
Miikka Niemisen, veljenpoikani palkkasin viisi vuotta sitten, ja tässä blogissa vuodelta 2004 kerron, kun asia edellisen kerran herätti kiinnostusta mediassa.
Miikka oli Nokialla hyvässä duunissa. Hän ei hakenut tähän tehtävään enkä kuvitellut, että häntä edes kiinnostaisi mutta kysäisin kuitenkin, ja onnisti. Viiden vuoden työsuhde on mennyt liiankin hyvin, sillä olen joutunut pitämään kynsin hampain kiinni Miikasta, jota myös muutamat edunvalvontapiirit ovat tunnustelleet palvelukseensa. Yhdistelmä hyvää koulutusta, kielitaitoa, ulkomaankokemusta ja asiantuntemusta on niin kova, ettei kukaan ole voinut epäillä tädin nepotismia.
Soitinkin viisi vuotta sitten iltapäivälehtien poliittisten toimituksen esimiehille ja sanoin että jos haluatte lööpin, voin antaa sen vapaaehtoisesti: Korhola palkkaamassa sukulaisensa Brysseliin. Perustelin, ettei sukulaisuutta pitäisi tässä tapauksessa laskea dismeriitiksi, kun työntekijä on kiistattoman pätevä millä kriteereillä tahansa. Toimittaja myönsi tuolloin, ettei juttuun ole aihetta.
Eikä toiseenkaan juttuun, sillä en koskaan ole palkannut tyttäreni sulhasta. Palkkasin lahjakkaan juristiopiskelijan, jonka aikoinaan esittelin avustajanani tyttärelleni. Se että he sittemmin tustustuivat, rakastuivat ja kihlautuivat, ei taida olla reilu eikä laillinenkaan peruste katkaista työsuhdetta.
Heikki Vestmanin löysin vuonna 2006 internetistä, kun silmiini osuivat nuoren sipoolaisen kunnallispolitiikon kotisivut. Tämä vasta parikymppinen Vestman oli niin ällistyttävä poliittinen ajattelija ja kirjoittaja, että lähetin hänelle rekrytointipostia saman tien: sanoin että jos koskaan kiinnostaa harjoittelujakso Brysselissä, Korholan toimisto ottaa vastaan milloin vain. Vestman lupasi tulla vuoden 2007 alussa.
Kun toinen avustajani Laura Rissanen napattiin yllättäen opetusministeri Sari Sarkomaan erityisavustajaksi, Heikin hyvin alkanut harjoittelijan pesti muuttui nopeasti avustajan tehtäviksi. Vastuut kunnallispolitiikassa ja opintojen jatkaminen vetivät kuitenkin miehen Suomen päähän, ja hän siirtyi kotimaan avustajakseni. Vestman on johtavia nimiä Sipoossa, jossa hän vaikuttaa kokoomusvaltuutettuna, kunnanhallituksen varapuheenjohtajana ja Itä-Uudenmaan maakuntavaltuustossa sekä Kokoomuksen Uudenmaan piirin hallituksessa.
Kolmas avustajani on yhtä häikäisevä Outi Teiskonlahti, valtiotieteiden maisteri, joka on suorittanut kansainvälisen politiikan tutkinnon Lontoossa. Sukua emme ole, mutta eipä tuo haittaa.
PS. Minulla on viime aikoina ollut yllättävän monta ikävää journalistista kokemusta STT:n suunnalta. Eräs kokenut toimittaja neuvoi jo viemään tapauksia Julkisen Sanan neuvostoon. Etenkin STT:n lyömä leima poissaolotilaston "pahimpana pinnarina", vaikka olen ollut tilastoissa aktiivisin suomalaismeppi ja poissaoloni täysistunnoissa ovat johtuneet parlamentin antamista luottamustehtävistä, oli kohtuuton, koska se tehtiin vaalien alla ja pyrki vaikuttamaan äänestykseen, ks aihetta koskeva blogi. Vaalirahoitusta koskevan ennakkoilmoituksen väärä uutisointi lukujen vääristämisineen oli toinen tapaus, ks blogi. Vaalien alla se leimasi minut vastoin totuutta rahakkaan kampanjan naiseksi, joka kirvoitti vihreiltä toimittajilta "lobbareiden sylikoira"-nimityksiä. Sen ainoan kerran kun aktiivisuuteni kärkisija mainittiin STT:n tekemässä meppien vertailussa, toimittaja käytti asenteellista sanavalintaa "tilastoissa kiiltely".
Olen alalla, jossa paranoiaa pidetään ennemmin tai myöhemmin seuraavana ammattitautina – viittaan blogiini Aina tekemässä virheitä. Tällainen uutissuma ei ole omiaan raikastamaan sitä ajattelun tunkkaisuutta, joka oireyhtymään johtaa.
Yritän kuitenkin edelleen ajatella ja toivoa, ettei STT ole suosikkejaan valinnut puolueellinen ja puoluepoliittinen media. Mutta sen täytyy olla skarpimpi, jotta se ansaitsisi nimensä Suomen Tietotoimisto. Etenkin jään kysymään mobiiliuutisten tiivistäjien moraalia ja oikeustajua – täytyisihän heidänkin voida nukkua öitä hyvällä omallatunnolla ja joskus jopa katsoa itseään silmiin peilistä.
