21 yötä vaaleihin: Lehdentekoa ja sukulointia

Alkuviikosta minulla oli ollut lievä stressi. Tiesin että kampanjasuunnitelmaan kuului Helsingin Sanomien välissä ilmestyvä lehti, mutta oli pari ongelmaa. Vaalikassassa ei näytä olevan tarpeeksi rahaa. Toinen vaikeus oli, että maanantaina yhtäkään juttua ei oltu kirjoitettu ja kokonaissuunnitelma oli jokseenkin hämärä. Koko lehti olisi pitänyt taittaa lauantaihin mennessä, jotta se ehtisi ulos ennakkoäänestysten alkaessa. En uskonut konseptiin. Minä ehdotin, ettei tehdä lehteä – kun ei kerran voi. Rentouduin ehdotukseni jälkeen, elämänilo palasi ja nukuin hyvin.

Se teki terää. Kun vaalitiimi kuitenkin päätti, että lehti tehdään, voimani olivat palanneet.

Perjantai-aamuna aloitimme. Jori Ringman, ensimmäisen kauden avustajani ja rakas ystäväni, oli lentänyt torstai-illaksi Brysselistä Suomeen. Hän lupasi auttaa ystävänpalveluksena kokoamaan lehden. Taitoimme sen kahdestaan meidän keittiössämme hilpeän tunnelman vallitessa. Välillä poikkesin kampanjoimassa, kuten perjantaina Vantaan kaupunkijuhlilla Tikkurilassa tai sunnuntaina Helsingin Narinkkatorilla Kokoomuksen vaalitapahtumassa. Alex Stubb haastatteli meitä eurovaaliehdokkaita ja täytyy sanoa, että hän on aivan loistava juontaja. Hän esitteli jokaisen ehdokkaan kivasti ja osasi nostaa esiin kaikkien parhaat puolet.

Lehdentekourakka oli hikinen, niin hikinen että Jori oli unohtanut siirtää kellonsa Suomen aikaan. Sunnuntai-iltana aloin ihmetellä mihinkäs aikaan Jorin pitäisi olla kentällä. Totesimme kauhuissamme: juuri nyt! Se meni siinä, keskustasta ajaa kentälle vähintään tunnin. Jouduttiin ostamaan uusi lippu.

Kovan kovan työn päätteeksi minä lepuutin hermojani sunnuntai-iltana menemällä rakkaan setäni syntymäpäiville. Hän on ihastuttava musiikkifriikki, jonka äänen joku Ylen Ykkösen lauantai-illan levytoiveiden kuuntelija saattaa jo tunnistaakin, kun Erkki Nieminen Hakaniemestä esittää levytoiveensa ja perustelee ne: mies on muun muassa Arvo Pärtin, Rachmaninoffin ja kaikenlaisen jazzin harras ystävä. Minä puolestani tykitän tekstarin Erkille lähes joka kerta ja kommentoin hänen levytoiveitaan. Kutsuilla oli myös serkkuni JP Pulkkinen, jonka uusimmassa, loistavassa kirjassa Kaikki onnelliset perheet olen tunnistavinani myös legendaarisen Erkin henkilöhahmon hipaisuja. JP:lle, joka muuten on tasan viikon vanhempi kuin minä, Erkki on eno. Minä näet olen isäni tytär, hän äitinsä poika.

Share Button

16.toukokuu 2009

21:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: