Muistiinpanoja Barroson puheista

Aina silloin tällöin kirjoitan ylös, mitä kokouksissamme puhutaan. Kun sitten luen niitä, hieraisen välillä silmiä: eikö se tosiaan tämän kummempaa ajatuksenjuoksua ole. Mutta pakko sanoa, useimmiten ei se ole – vain tavanomaista, ihmisiä kun ollaan.

Tänäänkin odotettiin komission puheenjohtajan Jose Manuel Barroson kommentteja, kun hänen oli määrä tulla EPP-ryhmän kokoukseen antamaan katsausta taloustilanteesta. Voinhan minä sen julkaistakin, mutta ei tästä mitään suurta kertomusta tule.

Puoli tuntia ennen ryhmäkokouksen alkua oli tullut tieto pääministeri Topolanekin hallituksen saaneen Tsekin parlamentilta epäluottamuslauseen numeroin 101-96. Asiasta tiedotettiin kokouksemme alussa, ja tsekkiläinen kollegamme arvioi seurauksia.

On tietenkin hankalaa, että maan hallitus kaatuu kesken EU:n puheenjohtajakauden, mutta kollegamme ei odottanut sen juurikaan aiheuttavan muutoksia puheenjohtajuuden läpivientiin. "Odotettavissa ovat uudet vaalit aikaisintaan kesällä, luultavimmin syksyllä, ja siksi nykyhallitus vie kauden loppuun kunniallisesti. Presidentti Klausille tämä on voitto ja hänen arvioidaan ottavan tästä mediahyödyn. Kysymykseksi jää, pystyykö Tsekin tasavalta tässä tilanteessa ratifioimaan Lissabonin sopimuksen." Kapuloita tuli rattaisiin, mutta hän arvioi sen edelleen mahdolliseksi.

Myös Barroso kommentoi päivän yllättävää uutista. Hän oli samoilla linjoilla: tilanne tarkoittaa, että hallitus jää vain virkaansa hoitamaan. Valitettavaa, mutta on kunnioitettava parlamentin tahtoa, ja ponnisteltava erittäin kovasti. "Nyt korostuu se, että komissio antaa EU:lle sen tarvittavan vakauden, kun neuvoston puolella puheenjohtajakaudet ovat puolen vuoden pituisia – tämä on yksi syy siihen, että tarvitaan Lissabonin sopimusta. Myös parlamentti lisää vakautta, ja te olette suurin puolue täällä", hän kehaisi meitä.

Talouskriisi oli kuitenkin varsinainen aine. Tässä tiivistelmä siitä, mitä Barroso puhui. Jos tekstini vaikuttaa pyörittelyltä, en mahda mitään. Olen siteerannut tarkasti.

"Miten päästään eroon talouskriisistä? On toimittava yhdessä, koordinoidusti, yhteisvastuun puitteissa. Komissio on toiminut. Me olemme saaneet hyvän vastaanoton asiakirjallemme, joka käsittelee varojamme ja aiomme tehdä ajoissa jatkoehdotuksia. Jos ajatellaan perusperiaatetta yhteismarkkinoista, tämä merkitsee että Lissabonin agendan täytyy olla toimintamme takana.

Tarvitaan eurooppalaista verotuskimmoketta. Tavoitteena on, että tasapainoon päästään lyhyellä aikavälillä, ratkaisuun keskipitkällä aikavälillä.

Huhtikuussa on G20-kokous: olemme yksimielisiä lähestymistavasta, edustamme yhteistä kantaa.

Olemme tyytyväisiä kimmokkeen (elvytyksen?) eurooppalaiseen osioon. Jäsenvaltiot ovat antaneet tukensa sille, että 5 mrd euroa budjettivaroja käytettäisiin elvytykseen, etenkin energia- ja infrastruktuurihankkeisiin.

Toivottavasti hyväksytte minun tarjoukseni työskennellä teidän kanssanne.

Lopuksi haluaisin viitata työttömyyteen. Olen täysin vakuuttunut siitä, että nyt EPP:n on annettava selvä viesti, että olemme ensisijaisesti kiinnostuneet kansalaisista ja heidän työpaikoistaan, emme rahoituslaitoksista. On tärkeää, että EPP pitää järjen äänen kuuluvilla, ei ainoastaan talouden alalla vaan sosiaalisella.

On täysin realistista, että huippukokoukseen tuodaan konkreettisia ehdotuksia. ei näet ole hyvä viesti kansalaisille, että 27 jäsenvaltiota puhuvat yleisellä tasolla eikä erityistoimista mainita mitään.

Jos puhutaan konkreettisista tuloksista, mainittakoon viiden miljardin euron elvytys, kaksinkertainen rahoitusväline maille, jotka tarvitsevat tukea sekä lisää rahaa EU:lta IMF:lle.

Talouskriisin seurauksia laajentumiselle? Jo ennen kuin taloustilanne huononi, laajennusta vastustavaa liikehdintää oli jo. Nykytilanne tietenkin pahentaa asiaa, koska normaalia on sulkeutua sisäänpäin ja olla varovaisia. Jos Lissabonin sopimus ei mene läpi, tilanne vaikeutuu. Kroatian yhteydessä on kysymysmerkki, sillä siellä on edistytty. Mutta Kroatian jälkeen lisälaajentuminen on aika vaikeata, jollei edistystä tapahdu. Kannatan siksi Lissabonin sopimusta, sillä kannatan lisälaajentumista.

Meidän pitää sitoutua eurooppalaisiin arvoihimme ja ajaa yhteistä eurooppalaista etuamme."

Oikeastaan vain neuvoston asenteesta Kööpenhaminan sopimuksen suhteen Barroso oli selkeäsanainen, jopa tiukka. Ryhmästämme löytyi näet yksi kollega, joka harmitteli Eurooppa-neuvoston päätöstä lykätä Kööpenhaminan ilmastokokousta koskevia päätöksiä kesään, niin omien sitoutumusten kuin kehitysmaille annettavien tukien osalta. "En ole ollenkaan samaa mieltä, Barroso sanoi. Kyseessä oli strategia. On aivan olennaista saada mukaan Japani, Venäjä, Australia, USA. Sopimukseen tähdätään, mutta oli taktinen päätös olla esittämättä lukuja ja summia. Muut laittaisivat ne vain taskuunsa, esittäisivät syksyllä lisää vaatimuksia tai jatkaisivat kuten ennen. Pyrimme kunnolliseen sopimukseen."

Minä hieraisin silmiäni. Barroso ei ollut ympäripyöreä. Huomasin ihailevani tapahtunutta.

Share Button

23.maaliskuu 2009

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: