Kaksi loistotyyppiä

Yksi politiikan dramaattisuus on siinä, että tylsät toteamuksetkin saattavat muuttua dramaattisiksi riidoiksi journalististen intressien edesauttamana. Toimittajan työ on mukavampaa, kun jotain tapahtuu. Eikä tämä ole moite, vain tylsä toteamus.

Tapahtuiko eilen paljon, kun Jyri Häkämies totesi aamutv:n haastettelussa sen, että meillä on paljon korkeatasoista valinnanvaraa? Mielestäni hän lausui aika triviaalin seikan.

Niin lausuin minäkin Uuden Suomen blogissa, samassa kuin täällä eilen – kuten joulukuussakin. Kerroin myös aiemminkin tekemäni havaintoni, että Alex Stubb nauttii EU:ssa suurta arvostusta.

Suurta arvostusta nauttii myös Olli Rehn, ja itse arvotan hänet korkealle. Rehn on loistotyyppi, kuuntelee muita, kommunikoi hyvin, vastaa kun kysytään, on avulias eikä harrasta uuvuttavia yksinpuheluita – on oikealla tavalla viisas ja nöyrä. Arvostan vilpittömästi, olen onnellinen komissaaristamme.

Oletan vain, ettei Rehn kuulu komissaariasemansa takia populaatioon, josta EU:n ulkoministeri valitaan. Tämän lähes triviaalin seikan Häkämieskin lausui ääneen. Onko Suomella siinä tilanteessa intressejä? Mielestäni sopisi olla.

Mutta kuten olen joka kerta sanonut asiaan liittyen, me emme tätä ratkaise, eikä turha kohkaaminen auta kummankaan miehen asiaa. EU:n näkökulmasta se voi pian alkaa jopa hymyilyttää.

Share Button

31.tammikuu 2009

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: