Työhuoneeni ikkunasta näkee lunta
Joululoma on ohi, työt ovat alkaneet. Brysselissä on poikkeuksellisen kylmä, sillä yöllä lämpötila laski -15, mitä ei ole tapahtunut vuosikymmeniin. Koko Eurooppa tuntuu hytisevän. Minäkin hytisen, myös yöllä, sillä asuntoni ikkunat, joskin ihanaa art nouveauta, ovat yksinkertaista lasia. Näyttää tosiaan siltä, että nyt todella eletään sitä kylmempää jaksoa, mitä useat ilmastonmuutostutkijat ovat ennustaneet – mutta jota ei saisi kertoa, jos muutamiin europarlamentaarikkoihin olisi uskominen.
Brysselissä on myös enemmän lunta kuin Helsingissä, josta oheinen kuva on todisteena. Se on työhuoneeni ikkunasta 13. kerroksesta Luxemburgin aukiolle päin.
Tänään ryhmäkokoukseen mennessä minulle sattui taas klassisesti. Joku uusi virkailija oli tullut tehtäviinsä, ja kun marssin kokoushuoneeseen sisään, hän komensi minua ottamaan avustajabadgeni esille, ”muuten en voi päästää sinua sisään”. Pahoittelin, ettei minulla ole avustajan kulkukorttia, sillä olen jäsen.
Huokaus. Kymmenen vuotta, enkä vieläkään ole saanut mepin arvovaltaa olemukseeni. Ehkä tarvitaan viisi lisää;)
Ryhmäkokouksessa keskustelimme ensi viikon ohjelmasta Strasbourgissa. Luonnollisia aiheita ovat Tsekin juuri alkanut puheenjohtajuus ja Venäjän harmillinen maakaasuhanan vääntö. Eniten ihmettelen sitä, että tätä vielä ihmetellään. Meidän olisi korkea aika vetää johtopäätökset ja lakata rakentamasta Eurooppaa venäläisen maakaasun varaan. Euroopan ei kannattaisi suomettua energiapoliittisesti.
Omaa agendaani sävyttää tällä hetkellä kaksi megasuurta asiaa, nimenomaan Suomen kannalta tärkeätä asiaa. Olen EPP-ED:n raportööri sekä nettiuhkapeluuta koskevassa mietinnössä että laittomia hakkuita koskevassa asetuksessa. Nettipokereita ja vastaavia pelejä varten on kaivattu yhteisölaajuisia pelisääntöjä, sillä alue rehottaa villinä. Olisi tärkeää, että EU-tason säätely ei murentaisi meidän kansallista käytäntöämme, joka on hyväksi havaittu: monopoli tuottaa rahaa niin kulttuurille kuin ruohonjuuritason urheilullekin – ylipäänsä hyville hankkeille.
Laittomien hakkuiden kohdalla on tärkeää välttää päällekkäisen regulaation synnyttäminen ja löytää tasapaino, jossa estetään laittoman hakkuupuun käyttö luomatta yritysten toimintaa hankaloittavaa byrokratiaa. Kerron siitä erillisessä blogissani – asiasta on liikkunut runsaasti myös virheellistä tietoa. Sen huomasin itsekin, kun reilu vuosi sitten tutustuin Venäjällä tähän aihepiiriin. Joka tapauksessa annan hyvän lukuvinkin kiinnostuneille: Suomen Metsäyhdistyksen tiedottajan Hannes Mäntyrannan kirjoitus aiheesta on pureva.
Postista tuli meille Kokoomusnuorten iki-ihana kalenteri. Avustajani Outi mittailee Ilkka Sasin kuvaa – tuo Kimmon veljenpoika on mielestäni aika ihana – joskaan ei ainoa lajissaan.
Ja avustajani Miikkakin on löytänyt kalenterin avulla uutta puhtia näyttöpäätetyöhön.
