Syytös teollisuuden kannan ajamisesta kohtuuton (Helsingin Sanomat)

Helsingin Sanomat (12.10.08) kirjoittaa niistä näkemyseroista, joita meillä on päästökaupassa Satu Hassin kanssa. Muutamissa kohdin pitkästä keskustelusta tiivistetty artikkeli antoi virheellisen kuvan.

Toimittaja pudotti perusteluni pois vastatessani Hassin syytökseen, jonka mukaan olen teollisuuden talutusnuorassa ajaessani vaihtoehtoa päästöoikeuksien huutokaupalle. Vastasin, että syytös ylipäätään mahdoton, sillä esitin kyseistä mallia päästökaupan pohjaksi jo ennen kuin teollisuus oli määrittänyt päästökauppakantansa.

Kuulostaisi arrogantilta väittää olevansa mielipidejohtaja, jota eurooppalainen teollisuus seuraisi – enkä väittänytkään. Logiikkani oli, että syytös teollisuuden myötäilystä on absurdi, jos olin liikkeellä aiemmin.

Muun muassa Suomessa tuotetaan terästä niin vähin päästöin, että se lähestyy teoreettista minimiä. Esitin vuonna 2001, kun päästökauppaa luotiin, prosessipäästöjen ottamista huomioon siten, että eri tuotannonaloilla tulisi määrittää, mikä on tuotantotonnia kohden päästöjen minimi. Sen pohjalta tulisi luoda vähennystavoitteet, jonka tason ylittävän pitäisi ostaa päästöoikeuksia. Käytännössä idea on sama kuin benchmarkissa. Tuohon aikaan terästeollisuus toivoi päästökaupan ulkopuolelle jäämistä. Kysyin, eikö ehdotukseni olisi kannustavampi päästöjä vähentämään.

Myönnän, että monet ekonomistit kannattavat benchmarkin sijasta huutokauppaa. Jos päästökaupan toimintakenttä olisi globaali, huutokauppa olisikin kelpo vaihtoehto: päästöoikeuksien hinta olisi helposti siirrettävissä kuluttajahintoihin, mikä ohjaisi valitsemaan puhtaimman tuotteen – ehkäpä kokonaiset hiili-intensiiviset tuotannonalat siirtyisivät taustalle. Valitettavasti kulutusympäristö ei toimi nyt näin. Likaisemmin tuotetut EU:n ulkopuoliset tuotteet saavat kilpailuedun globaaleilla markkinoilla. Yksipuolisesti lätkäistynä huutokauppa onkin eurooppalaiselle teollisuudelle pelkkä ylimääräinen vero. Tutkimusten mukaan se tulee benchmarkia huomattavasti kalliimmaksi. En näe mitään hyvää siinä, että maailman puhtaimmin tuotetut eurooppalaiset tuotteet saisivat tämän rasitteen ilmastonmuutoksen torjumisen nimissä.

Siksi huutokauppa vie Euroopasta saasteita muualle ja tuo meille työttömyyttä. Se ei ole hyvää eikä vastuullista kestävän kehityksen ympäristöpolitiikkaa.

Ymmärtäisin edes osan Hassin kritiikistä, jos olisin esittänyt teollisuudelle vapautusta päästövähennysvelvoitteista. Näin en ole tehnyt, vaan tarjonnut kustannustehokkaampaa vaihtoehtoa päästöjen vähentämiseen. Sitä kannattavat useat EU:n jäsenmaat, Euroopan elinkeinoelämän keskusjärjestö ja koko Euroopan ammattiyhdistysliike.

Eija-Riitta Korhola
Euroopan parlamentin jäsen

Share Button

19.lokakuu 2008

21:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: