Eikö näyttö riitä? (Nykypäivä)

EU:n ilmasto- ja energiapaketti on nyt kiivaimmassa käsittelyvaiheessa europarlamentissa. Etenkin päästökaupan uudistus puhuttaa, ja sen merkeissä on riidelty ennätysmäisesti. Kyseessä on EU:n tämän lainsäädäntökauden tärkein direktiiviuudistus – ainakin taloudellisten vaikutustensa osalta. Useat teollisuuslaitokset ovat uhanneet siirtyvänsä pois Euroopasta, mikäli komission esitys jää voimaan. Miksi maailman puhtaimman teollisuuden pitäisi joutua tappiolle, ihmetellään. Kysymys ei ole siitä, että ne vastustaisivat EU:n päästövähennyssitoumuksia vaan komission ajamaa mallia niihin, päästöoikeuksien huutokauppaa. Huutokaupan katsotaan nostavan kustannuksia tarpeettomasti ilman erityistä ympäristöhyötyä ja antavan kilpailuedun EU:n ulkopuoliselle saastuttajalle.

Olen samaa mieltä. Komission resepteillä tehdään nyt huonoa politiikkaa, jossa viedään saasteita ja tuodaan työttömyyttä. Olen siksi esittänyt komission huutokaupalle vaihtoehtoa, jonka mukaan päästöoikeuksia pitäisi jakaa energiaintensiiviselle teollisuudelle niin sanotun benchmark-mallin mukaisesti. Kyseessä olisi päästövähennystavoitteen asteittainen kiristäminen tuotantoalakohtaisesti tehokkaimman tuotantomuodon mukaan siten, että vain vähäpäästöisimmät valmistajat saisivat kokonaan ilmaiset päästöoikeudet. Järjestelmä kannustaisi päästövähennyksiin, koska se johdonmukaisesti palkitsisi niistä. Esitykseni kaatui valiokunnassa, mutta jos veisimme sen täysistuntoon, tilanne olisi luultavasti toinen. Parlamentin isoimmassa ryhmässä vain neljä ilmoittautui virallisen raportöörin Doylen taakse, muut kannattivat malliani.

Ikävintä asiassa on kiireinen aikataulu. Puheenjohtajamaa Ranskalla on ollut kunnianhimoinen haave saada koko paketti oikoteitse valmiiksi jouluun mennessä. Pikamenettely sopii komissiolle, joka haluaa saada ennen kautensa päättymistä sulan hattuunsa. Finanssikriisi on kuitenkin nyt saanut monet empimään: kannattaako Euroopan hätiköidä suurisuuntaisia sitoumuksia vain poliittisen kunnianhimon vuoksi. Parlamentissa olisi rauhallisemmassa käsittelyssä mahdollista tuoda täysistuntoon tasapainoisempi kanta. Nyt pitäisi ottaa järki käteen.

On kurjaa todeta, ettei Suomen hallitus ole ainakaan järjen määrää lisännyt. Viime viikolla ministeri Paula Lehtomäki lupasi, että Suomi tulee hyväksymään ilmasto- ja energiapaketin karvoineen kaikkineen, sillä ilmastosopua sinänsä pidetään niin arvokkaana. Vahinkoja varaudutaan korjaamaan sitten myöhemmin.

Älkää unta nähkö, ministerit. Miksette taistelisi nyt, kun enää ei ainakaan selkeämpää näyttöä riskeistä voi antaa? Metsäteollisuus, terästeollisuus, EK, Euroopan elinkeinoelämän keskusjärjestö ja koko Euroopan ammattiyhdistysliike varoittavat kaikki komission mallista. Jopa Saksa on muuttanut kantansa benchmarkiin, miksei sitten Suomi taistele?

Kirjoittaja on Kokoomuksen europarlamentaarikko, joka kertoo blogissaan www.korhola.com koko päästökaupan saippuaoopperan

Share Button

16.lokakuu 2008

21:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: