Suomalaismediassa on viime aikoina käyty vilkasta keskustelua tuulivoiman merkityksestä Suomen energiahuollossa ja ilmastonmuutosta aiheuttavien päästöjen vähentämisessä. EU:sta tuleva uusiutuvan energian lisäämisvelvoite on ollut yksi syy taustalla.
Keskustelua seuratessa on vaikea välttää ajatusta, että tuulivoima on joillekin maailmankatsomuksellisessa erityisasemassa, koska sen vuoksi ollaan huolissaan jopa likaisimman ja tehottomimman energiamuodon jatkuvuuden puolesta. Näyttääkin siltä, että jopa isopäästöinen hiililauhde saa tuulivoiman kannattajilta synninpäästön tuulivoiman pyhittäessä sen?
Kyse ei ole vain suomalaisesta ilmiöstä, sillä muutamissa tuulivoimamaissa, kuten Saksassa, kukoistaa hiilivoiman renessanssi. Sääli sinänsä, mutta hyvin paljastavaa tuulivoiman todellisen potentiaalin kannalta.
Tuulivoimakeskustelua on häirinnyt harhaanjohtava lukujen tarjoilu. Nimellistehoista puhuminen tuotetun sähkönenergiamäärän sijaan antaa väärän kuvan energiamuodon merkityksestä.
Onkin syytä tarkastella niitä sähkömääriä, joita kukin voimalaitostyyppi voi tuottaa, eikä sen nimellistä sähkötehoa. Sähköteho, joita edustavat kilowatit (kW) ja megawatit (MW), kuvaa voimalaitoksen nimellistehoa, potentiaalia: se on kuin hevonen, joka on paikallaan.
Sähköenergia, josta puhutaan yleensä megawattitunnein (MWh) tai terawattitunnein (TWh), kertoo taas voimalaitoksen tuottamasta sähkömäärästä: se on kuin hevonen täydessä vauhdissa.
Tuulivoiman tuottama sähköenergia on vain neljännes teholtaan samansuuruisen ydinvoimakapasiteetin annista. Kun yhden omakotitalon lämmitys kuluttaa sähköä keskimäärin 20 megawattituntia vuodessa, 1 000 MW:n ydinvoimayksikkö lämmittää 400 000 taloa, ja 1 000 MW tuulivoimalaitoksia lämmittää vain 115 000 taloa.
Suomessa on tuulivoimaa runsaat 100 megawattia, mikä vastaa 0,2 prosenttia sähköntuotannostamme. Sen nostaminen usein peräänkuulutettuun 3 000 megawattiin ei tuottaisi sähköenergiaa vuodessa kuin vain noin 7,5 terawattituntia (TWh).
Se valtava määrä tehoa olisi alle neljännes esimerkiksi ydinvoiman nyt tuottamasta sähköstä. Tuulivoima varaa kantaverkossa niin ikään runsaasti siirtotehoa, ja kuormittaa siis verkkoa suhteettoman paljon.
Tuulivoimapuheenvuoroissa tuntuu tyystin unohtuvan se, että tuulivoima heikentää elinympäristön laatua kahdella tavalla. Ensinnäkin tuulivoimalat tuottavat melusaastetta, ja toiseksi tuulipuistot muuttavat maiseman. Sitä voi havainnollistaa faktoilla: yhden keskikokoisen ydinvoimalan (1000 MW) vuotuista sähköntuotantoa vastaamaan tarvittaisiin ainakin tuhat maksimikokoista, sadan metrin korkuista (3 MW) tuulimyllyä. Laskelma perustuu juuri siihen, että tuulivoimalla saadaan korkeintaan kolmannes, yleensä vain neljännes sähköenergiaa irti sen muodolliseen kapasiteettiin nähden.
Lähiaikoina Suomessa tehdään merkittäviä energiaratkaisuja. On kansallinen vahinko ja sääli, jos päätöksenteko ja yleinen mielipideilmasto perustuvat virheellisiin käsityksiin, sillä kyseessä tulee olemaan peruuttamaton muutos ainutlaatuiselle rannikkoluonnollemme.
En suinkaan vastusta tuulivoiman tehokasta käyttöä. Tarvitsemme kaikkia päästöttömiä energiamuotoja, tuulivoima mukaan lukien. Päätöksentekijän on kuitenkin tunnustettava faktat: Tuulivoima on kallista Suomessa, missä ei tuule paljon. Se vaatii joko tuntuvaa investointitukea (noin 500 000 euroa megawattia kohden) tai syöttötariffijärjestelmän. Syöttötariffit maksavat kuluttajat itse sähkölaskussaan. Ilahtuvatko he enää kalliista tuulivoimastaan, kun siitä tulee arvokkaan rannikkomaiseman ja äänimaiseman pysyvästi muuttanutta todellisuutta, siihen en voi vastata. Se on arvovalinta ja jokaisen oma päätös. Mutta arvopohdinnankin on hyvä perustua tosiasioihin, ei harhakuviin.
Siksi ehdotankin, että noudattaisimme malttia suunnitelmissa mennä kohti uusiutuvien tavoitetta. Suomi on jo nyt ylittänyt EU:n keskiarvotavoitteen reilusti, joten meidän ei tule kiirehtiä tässä muiden edelle. Lähivuosina aurinkoenergia tulee tarjoamaan ylivoimaisesti tehokkaimmat ratkaisut – olisi todellinen sääli jos me olisimme ehtineet sillä välin tehdä maisemallemme peruuttamattoman muutoksen.
Eija-Riitta Korhola, fil.lis.
Europarlamentin ympäristö-, ilmastonmuutos- ja energiavaliokuntien jäsen
Euroopan kansanpuolueiden energia- ja ilmastovastaava
