Gerry ja Kate McCann toimistossani

thumb___pic001181

Tänään sain toimistooni kuuluisia vieraita. Kadonneen Madeleine McCannin vanhemmat Gerry ja Kate McCann halusivat tulla henkilökohtaisesti kiittämään, että tuin kirjallista kannanottoa, jonka pyrkimyksenä on perustaa EU:n laajuinen hälytysjärjestelmä lapsikaappauksia varten. He tulivat myös pyytämään, että auttaisin heitä saamaan lisää allekirjoittajia kannanottoon.

Kysymys olisi EU-maiden hätäyhteistyöstä kadonneiden lasten löytämiseksi – tarvetta on, sillä EU-maissa kaapataan ja katoaa vuosittain tuhansia lapsia.

Yhdysvalloilla on jo vastaavan kaltainen järjestelmä – Amber Alert. Parlamentin varapuhemies Edward McMillan-Scott, yksi kirjallisen kannanoton esittäjistä arvioi, että aiemmat yritykset saada aikaan EU:n laajuinen hälytysjärjestelmä ”ovat kaatuneet tiedonpuutteeseen Amber Alertin kaltaisista malleista”. Sen avulla on löydetty 80 % lapsista 72 tunnin kuluessa katoamisista.

Peräänkuulutamme Euroopan laajuista hälytysjärjestelmää, jonka avulla tieto kadonneesta lapsesta kulkisi välittömästi tiedotusvälineille, rajaviranomaisille sekä tulli- ja lainvalvontatahoille. Näille tulisi toimittaa tiedot ja kuva kadonneesta lapsesta sekä katoamisesta ja mahdollisista epäillyistä, vihjepuhelinnumero mukaan lukien.

EU-maista vain Belgialla, Tanskalla, Ranskalla ja Portugalilla on Yhdysvaltain kaltainen järjestelmä kadonneiden lasten löytämiseksi. Kadonneita lapsia koskeva EU:n vihjepuhelinnumero 116 000 ei ole vielä lyönyt itseään läpi.

McCannit korostivat, että jokaisella EU-maalla tulisi olla tällainen hälytysjärjestelmä. Se olisi kuitenkin varattu vakavimmille tapauksille, joissa on syytä olettaa, että lasta uhkaa fyysinen vahinko. He uskovat, että EU-järjestelmä olisi lisännyt todennäköisyyttä Madeleinen löytymisestä.

Kai se on vanhemmuutta, ettei toivosta haluaisi luopua – Aleksis Kivi kutsui äitejä toivossa väkeviksi. Se tuli mieleeni, kun Kate ja Gerry olivat edelleen toiveikkaita vuosi sitten toukokuussa kadonneen pikkutyttönsä löytymisestä.

Kysyin Katelta, muistavatko pikkusisarukset vielä Maddyn – tarkoitin aitoja muistikuvia, ei uutisjutuista johtuneita muistoja. Hän sanoi, että aivan äskettäin nähtyään ponin toinen sisaruksista muisti, että Maddy ratsasti ponilla – ja tämä oli tapahtunut ennen Portugalin matkaa.

Minä kunnioitan sitä, että McCannit ovat jaksaneet kanavoida osan suurta suruaan ja tuskaansa toiminnaksi. Näin he voivat muuttaa maailmaa: heidän henkilökohtainen tragediansa voi koitua jonkun toisen lapsen ja tämän vanhempien pelastukseksi. Kate itki kun sanoin tämän heille. Kerroin heille toisesta äidistä, joka toimi samoin ja jonka myös tapasin Euroopan parlamentissa: tarina löytyy kolumnistani.

Kirjallisen kannanoton tulee saada taakseen vähintään puolet EP:n jäsenistä, jotta se voitaisiin hyväksyä parlamentin viralliseksi kannaksi. Kannanotto raukeaa kolmen kuukauden kuluessa, mikäli puolet jäsenistä ei allekirjoita sitä. Tällä hetkellä nimiä on koossa 225 – ja 117 tarvitaan vielä! Minä lupasin että teen kaikkeni, jotta saan hankittua 50 uutta allekirjoittajaa. Toivottavasti onnistumme!

thumb___pic001182

thumb___pic001183

thumb___pic001184

Share Button

16.kesäkuu 2008

21:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: