Bioenergia ja HS-artikkelin aiheuttama kiusaus

Olen aina ajatellut, että ”mitä minä sanoin” kuuluu vastenmielisten lauseiden joukkoon. Kiva ehkä päästä sanomaan se, mutta tylsää, jopa tunkkaista joutua kuulemaan. Poliitikon suusta se on erityisen vastenmielistä, koska siinä yhdistyy besserwisserin asenne besserwisserin ammattiin.

Miten siis kiertäisin nyt tämän tilanteen? Juuri noin minulla oli kiusaus sanoa aamulla, kun luin Hesarista, että tänään ilmestyvä Nature Geoscience varoittaa EU:n uusiutuvien 20 prosentin tavoitteen seurauksista metsien hiilensitomiskyvyn kannalta. Aihe on murheellinen, joten minun ei sopinut tietenkään riemastua. Mutta helpotti se silti: eivätkö ympäristöjärjestöt jo nyt vähitellen usko, että en minä sitä uusiutuvien 20/20 tavoitetta ilkeyttäni tai ympäristövihamielisyyttäni vastusta. Olen vastustanut juuri siksi, että se voi typerästi toteutettuna ja ajoitettuna pahentaa ilmastonmuutoksen ongelmaa. (Teidänkin kannattaisi jo herätä, hyvät Greenpeace, WWF, Maan ystävät ja muut. Heräsittehän te vihdoin biopolttoaineidenkin vaaroihin – herätkää siis tähänkin. Älkääkä tuhlatko aikaa, ilmastonmuutoksen torjumisella on kiire!)

Juuri viime viikolla näin HS:n kuumana käyvässä nettikeskustelussa WWF:n edustajan tekstin, jossa hän paheksui, että onhan vähän kiusallista huomata europarlamentissa Suomen olevan kuuluisa mepistään, joka kannattaa ydinvoimaa, vastustaa uusiutuvien tavoitetta, olisi jakamassa ilmaiset päästöoikeudet teollisuudelle ja joka yrittää jarruttaa ilmastopakettimme valmistumista Kööpenhaminan kokouksen tuolle puolen. Tuota viimeistä syytettä en tunnista enkä ymmärrä, mutta muu on totta – ja teen sen kaiken ympäristösyistä. (WWF:n Brysselin päästökauppakoordinaattori Sanjeev Kumar muuten kannattaa ydinvoimaa hänkin, ilmastosyistä.)

Ydinvoiman päästöttömyys ja puhdas ilmanlaatu on nyt kohtuullista tunnustaa, vaikkei kyseisestä energiamuodosta pitäisikään. Teollisuuden ilmaiset päästöoikeudet eivät suinkaan tarkoita vapautusta vähennysvelvoitteista: EU:n leikkaustavoitetta pitää noudattaa mutta ei metodin ole mikään pakko olla huutokauppa. Omalla mallillani, benchmarkilla, päästään samaan tavoitteeseen ilman että eurooppalaisen teollisuuden täytyy siirtyä muualle.

Ja sitten se uusiutuvien tavoite. Puhukoon tämän päivän Hesari puolestaan: uuden tutkimustiedon mukaan bioenergian käytön lisääminen on vaarassa romahduttaa metsien hiilinielun eli kyvyn sitoa ilmakehän hiiltä. Nature Geosciencen artikkeli vahvistaa sen, minkä jo moni muu tutkimus (McKinsey, FAO, Hampurin yliopisto etc.) on todennut: EU:n tavoite uhkaa lisätä hakkuita yli järkevän määrän, siten että lopputuloksena on metsien hiilinielun pienentyminen. Tehokkaan hiilinielun ylläpito edellyttää selvästi puuston kasvun alittavia metsähakkuita – mikä tällä hetkellä tilanne Euroopassa onkin. Juuri tästä olen puhunut. Ja juuri siksi ajattelen, että uusiutuvien sitova tavoite tällä aikataululla on vaarallinen, koska meiltä puuttuvat aidot teknologiset mahdollisuudet, ja on riskinä että tavoite toteutetaan ilmanlaatua pahentavilla ylihakkuilla ja heikkotehoisella tuulivoimalla, jonka runsas rakentaminen taas uhkaa rannikkoluontoa.

Ja kuten olen sanonut siitä lähtien, kun maaliskuussa 2007 EU-johtajat tämän tavoitteensa keksivät, olisi murheellista jos ilmastonmuutosta torjuessamme kiihdyttäisimme kasvihuoneilmiötä.

Nyt jos koskaan olisi inhokkilauseeni paikka. Mutta hillitään, hillitään himot.

Share Button

22.kesäkuu 2008

21:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: