A lie gets halfway around the world before the truth has a chance to get its pants on.
Valhe on ehtinyt kiertää jo puoli maailmaa ennen kuin totuus on ehtinyt vetää edes housut jalkaansa, sanoi Winston Churchill (1874-1965), suuresti kunnioittamani poliitikko.
Loikkari muuten, tiesittekö, ja loikkasi peräti kahdesti, tuonne ja takaisin. Hän itse kommentoi vaihtoaskeliaan: "Kuka tahansa voi vaihtaa puoluetta (rat), mutta vaatii tiettyä kekseliäisyyttä vaihtaa vielä uudestaan puoluetta (rerat)".
Minä en aio matkia häntä koko koreografian osalta, kunhan vain muuten nautin tästä miehestä ja hänen aivoituksistaan.
Jos häärää politiikassa, Churchillin lause tuntuu usein todelta varmaan muistakin kuin minusta. Toissa viikolla se tuli mieleeni, kun luxemburgilainen meppi Claude Turmes (vihr.) oli sanonut että Korhola ja hänen professorimiehensä ovat ydinvoimateollisuuden rahoittamia, ja toinen meppi, brittiläinen paronitar Saraf Ludford (lib.) siteerasi Turmesia äänekkäästi lentokentän loungessa. Sain huolestuneita kyselyitä asiasta.
No, mehän emme suinkaan ole. Mutta Turmes uskoo sen, mitä Vihreä Lanka kirjoitti taannoin - hän ei osaa suomea, mutta ei vaadi Holmesin tai Watsonin kykyjä arvata lähde. Tarinan olen kertonut aiemmassa blogissani, mitäpä sitä toistamaan. Korjasin väärän tiedon aikoinaan heti printtilehdessä mutta en tullut ajatelleeksi, että virheellinen artikkeli jäisi nettiin, ja aina kun nimeni googlaa, valhe kiertää maailmaa. Juristini pyysi Vihreää Lankaa poistamaan asiattoman jutun netistä, kuten myös tapahtui, mutta vienee aikaa korjata sen repaleita.
Viikonloppuna minulta kysyttiin, mitä ajattelin minua koskevista huomioista Hesarin Kuukausiliitteessä artikkelissa Naiset tekevät sen itse. Luin lehden tänään lentokoneessa matkalla Brysseliin. Juttu irvaili naisille, jotka itse tekevät itsestään tyhmiä - ei siihen miehiä tarvita. Olen kuulemma levittänyt ”siivoan minihameessa ilosanomaa” ja rehvastellut linnanjuhlapukuni olevan vartalolle hyvin vaativa ja eikä jättävän mitään arvailujen varaan.
Mitäpä mieltä olisin? Sitä samaa Churchillia. Kai vain yksin toimittaja voi olla niin naiivi, että uskoo haastateltavan todella sanoneen kaikki tämän nimiin pannut sitaatit - vaikka juuri toimittaja kaikista ihmisistä voisi tietää, että sitaatteja muokataan varsin vapaalla kädellä, ja joskus niin sanotusti lööppitemmi tanassa.
Mitä sitten oikeasti sanoin? Sanoin linnankoltusta kyselevälle miestoimittajalle, etten vielä tiedä, mitä laitan itsenäisyyspäivänä päälleni. Olin ostanut puvun vuotta aiemmin ja nyt olin vähän epävarma, olinko jo kasvanut siitä ulos. Totesin, että ongelmana on varsin vaativa, hyvin ilmastoitu puku, jossa korsettia ei voi käyttää koska se näkyisi - eli jos sattuu huono päivä, puvun saa unohtaa.
Seuraavana vuonna kuulemma murehdin mekkoni näyttävyyttä: Jotkut vielä luulevat, että olen näin huomionkipeä. No en kommentoin vain isoa laahustani ihmettelevälle naistoimittajalle, että onhan se aika huomionkipeä varuste mutta toisaalta se on kohtelias, koska sillä voi luututa omat jälkensä.
Empiiristen havaintojeni perusteella nais- ja miestoimittajat voivat siis molemmat olla tyhmiä – ei siihen toista sukupuolta tarvita.
Puhumattakaan poliitikoista. Tietenkään ei itse saa vitsailla. Tietenkään ei pidä vastata kolttukysymyksiin yhtään mitään. Poliitikko on yksinomaan tyhmä, jos ei muista hänelle varattua tosikon roolia vaan lankeaa esimerkiksi entiseen ammattiinsa, pieksämään suutaan. Tässä yhteydessä en voi olla viittaamatta legendaariseen avaimenperään, jota ei saanut olla.
Mutta jotta elämään ei jäisi liian tympeää makua, otetaan Churchill peliin: There are a terrible lot of lies going about the world, and the worst of it is that half of them are true. Maailmassa on kamalan paljon valheita liikkeellä, ja pahinta on, että puolet niistä on totta. Eli myönnän: olen oikeasti suositellut Kysy Korholalta palstalla kokeilemaan minihameessa siivoamista. Sitä on ehkä sittemmin siteerattu enemmänkin kuin olisi tarpeen.
Lisää murhaavia Churchilleja, tällä kertaa myös piikikkäitä:
Lady Nancy Astor: Winston, if you were my husband, I'd poison your tea.
Churchill: Nancy, if I were your husband, I'd drink it.
"Mr. Attlee is a very modest man. Indeed he has a lot to be modest about.
I may be drunk, Miss, but in the morning I will be sober and you will still be ugly.
