Kosovon itsenäistymisestä

Arvoisa puhemies,

”Albaanien itsenäisyyspyrkimyksiä ei voi ikuisesti sivuuttaa. Silloin ei palattaisi nollapisteeseen vaan paljon sen alapuolelle.” Näin näki taannoin Kosovo-neuvottelijanakin toiminut valtioneuvos Harri Holkeri.

Kuten useat kollegat ovat todenneet, Kosovon itsenäisyys oli edessä välttämättömyyden pakosta. Niin ikään on korostettu, että Kosovon tapaus on sui generis –tyyppinen, eikä itsenäistyminen siten uhkaa kansainvälisoikeudellisia konfliktinratkaisun periaatteita. Eurooppaan syntyi siis uusi valtio kestävin perustein.

On tietysti pahoiteltava, ettei sovintoa, edes minimisietämystä saavutettu osapuolten välillä. Kansainvälistä yhteisöä ei voi tässä syyttää yrityksen puutteesta, kun neuvotteluja johti ansioitunut rauhantekijä Martti Ahtisaari. Nyt on pidettävä kiinni siitä, että Ahtisaaren suunnitelma pysyy johtotähtenä uutta valtiota rakennettaessa. Sen vaatimukset antavat mahdollisuuden länsimaiselle oikeusvaltiolle ja sisäiselle ja ulkoiselle vakaudelle alueella.

Kosovon ja Länsi-Balkanin turvallisuus on ennen kaikkea Euroopan asia. Niinpä samalla, kun YK:n turvallisuusneuvoston kyvyttömyys vastuunkantoon tilanteesta on jälleen kerran ilmeistä, EU:n on valmistauduttava ponnistukseen. Länsi-Balkanin integroiminen eurooppalaiseen vakauteen lienee suurin haasteeseemme sitten unionin synnyn. Alueelliset jännitteet uhkaavat nyt entisestään kasvaa, massatyöttömyys turhauttaa kansaa, ja korruptio ja rikollisuus riivaavat.

Itsenäisyysjulistusta odotettiin Kosovossa hartaasti, ja se sai aikaan ihmisissä vilpitöntä iloa, johon eurooppalaisena on helppo yhtyä. Nyt tuon yhteiskunnallisen riemastuksen voimin on rakennettava vaikein, kestävä rauha ja vakaus. Se onnistui viisikymmentä vuotta sitten muualla Euroopassa – miksei siis vihdoin Balkanilla?

Share Button

19.helmikuu 2008

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: