Päästeliäisyyttä ja hiilivuotoa
Aina kun EU:n komissio tekee jotakin tärkeää lainsäädäntöesitystä, osa käytäntöä ovat myös tahalliset vuodot. Tietojen vähittäisestä tihkumisesta on hyötyä kaikille osapuolille komission kannalta on hyvä kun murskaavin palaute saadaan epävirallisena ja näin kasvojen menetys voidaan osittain välttää sen lisäksi että epäkohtia voidaan korjata. Muiden osapuolten kannalta on antoisaa saada epävirallista tietoa ja vielä mahdollisuus lobata lopullista esitystä varten. Vuotaminen mahdollistaa komissiolle myös tietynlaiset kaksoisagendat: Tästä me kyllä kannamme huolta vaikkei se lopullisessa versiossa näkyisikään.
Tämän kuun 23. päivä komissiolta odotetaan ilmasto- ja energiapakettia, joka lienee Suomen kannalta kuluvan vaalikauden ajan tärkein lainsäädäntöesitys. Eri versioita on tihkunut tiedoksi jo loppusyksyllä, ja olen kiinnostuksella niitä lukenut. Pakko myöntää, että olen ollut hieman vahingoniloinenkin oikeassa olemisen tunne hivelee aina ja hoitaa myös haavoja. Olin monta vuotta se yksinäinen meppi, joka puhui parlamentissa päästökaupan varjopuolista, kuten windfall profitista ja hiilivuodosta, joka ilmiö kategorisesti torjuttiin. Nyt uudistettu esitys päästökaupasta tunnustaa selvästi ongelmien olemassaolon nykyisessä versiossa ja pohtii korjausliikkeitä.
Parlamentin ja neuvoston yhteispäätösmenettelyyn tuleva kokonaisuus sisältää uusiutuvia energiamuotoja käsittelevän direktiivin, uusitun päästökauppadirektiivin, päästövähennysten taakanjakoa koskevan ehdotuksen jäsenmaittain sekä direktiivin hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista.
Etenkin uusiutuvan energian maakohtainen taakanjako sekä päästökauppadirektiivin uudistusesitys ovat merkittäviä Suomen energia-alalle ja perusteollisuudelle. Paitsi että niillä on valtavat taloudelliset vaikutukset, direktiivien valmistelua leimaa tavaton kiire. Eurovaalit ovat ensi vuoden kesällä, jolloin myös komission kausi loppuu. Nykyisellä komissiolla on suuri hätä saada tuloksia sitä ennen.
RES-direktiivi sisältää taakanjaon maittain ja ja näkemyksen uusiutuvan energian edistämiskeinoista. Viimekeväistä neuvoston päätöstä nostaa uusiutuvan energian osuus nykyisestä noin 8,5 prosentista kahteenkymmeneen vuoteen 2020 mennessä juhlittiin näyttävästi mutta nyt yksikään jäsenmaa ei ole innolla osallistumassa käytännön toteutukseen. Karkea ratkaisumalli olisi lisätä kullekin jäsenmaalle juustohöyläperiaatteella puuttuva 11,5% lisäysvelvoite, mutta ongelmana ovat niiden erilaiset kapasiteetit lisätä uusiutuvien osuutta. Suomelle 11,5 prosentin lisäys olisi melkoinen lisävelvoite, koska olemme jo nyt EU:n edelläkävijöitä 28% osuudellamme.
Direktiiviluonnos sallii maiden erilaiset tavat edistää uusiutuvaa energiaa sähköntuotannossa, lämmityksessä ja liikenteessä. Silti paperi ehdottaa joustokeinona ns. GO-kauppamekanismia (Guarantee-of-Origin), EU:n laajuista alkuperätakuukauppaa. Käytännössä se tarkoittaa käytännössä rajat ylittävää vihreiden sertifikaattien kauppaa, josta vähitellen voisi muodostua uusi päästökaupan kaltainen sähkön hinnannousua ja kustannuksia nostava instrumentti.
Tämän vuoden alusta käynnistyi toinen päästökauppajakso, joka kestää vuoteen 2012. Direktiiviluonnos päästökaupan muuttamisesta kolmannelle kaudelle koskee sitä seuraavaa kahdeksaa vuotta 2013 lähtien.
Merkittävä seikka komission varhaisimmissa luonnostelmissa on, että hiilivuotoriskiin pyritään vakavissaan tarttumaan. Hiilivuodolla tarkoitetaan sitä, kun päästökaupan aiheuttaman kustannusnousun seurauksena tuotantoa siirtyy EU:n ulkopuolelle, missä vastaavaa säätelyä ja ympäristönormeja ei ole, ja kysyntään vastataan korkeammilla päästöillä. Komissio esitti muun muassa, että kansainvälisessä kilpailussa olevalle teollisuudelle, jonka hiilivuotoriski on merkittävä, allokoidaan vuosittain pienentyviä maksuttomia päästöoikeuksia.
EU:n yksipuolisen päästökaupan aiheuttaman EU-teollisuuden kilpailukykyhaitan kompensoimiseksi ja hiilivuodon estämiseksi komissio ehdotti myös tietyille hiilivuotoriskialojen tuontituotteille päästöoikeuksien hankintapakkoa vuodesta 2015 alkaen. Lisäksi näiden alojen vientituotteet saavat kompensaatiota ylimääräisten päästöoikeuksien muodossa. Järjestelmän nimeksi esitettiin FAIR (Future Allowance Import Requirement), mutta ilmeisesti sen yhteensopivuus WTO:n sääntöjen kanssa on askarruttanut, koska uusimmasta versiosta FAIR valitettavasti puuttuu. Joka tapauksessa komissio lupaa tuottaa EU-parlamentille raportin energiaintensiivisten teollisuussektoreiden hiilivuodosta v. 2012 lopussa.
Komission herkistynyttä omaatuntoa hiilivuodon suhteen kannattaa nyt todella kolkutella vielä ehtii. Kyseessä on paitsi Suomen, myös ympäristön etu. Planeetta ei hyödy, jos terästä, paperia tai sementtiä tuotetaan päästeliäämmin kuin meillä.
