Nyt se alkaa (Nykypäivä)

EU:n komission ilmasto- ja energiapakettia on odotettu europiireissä kuin seitsemättä Harry Potteria. Kun se viimein keskiviikkona julkaistiin, fanit arvattavasti sulkeutuivat kammioihinsa lukemaan, ja nyt on aika vatvoa: miten tässä näin kävi? Komissiolta tosin tihkui enemmän ennakkotietoa kuin Rowlingilta, ja vain sen varassa kalmanlinjaa, toimituksen dead linea tunnollisesti noudattava kolumnistikin on.

Aina kun komissio tekee jotakin tärkeää lainsäädäntöesitystä, osa käytäntöä ovat myös tahalliset vuodot. Tietojen vähittäisestä tihkumisesta on hyötyä kaikille osapuolille komission kannalta on hyvä kun murskaavin palaute saadaan epävirallisena ja näin kasvojen menetys voidaan osittain välttää sen lisäksi että epäkohtia voidaan korjata. Muiden osapuolten kannalta on antoisaa saada epävirallista tietoa ja vielä mahdollisuus lobata lopullista esitystä varten. Vuotaminen mahdollistaa komissiolle myös tietynlaiset kaksoisagendat: Tästä me kyllä kannamme huolta vaikkei se lopullisessa versiossa näkyisikään.

Kyseinen ilmasto- ja energiapaketti lienee joka tapauksessa Suomen kannalta kuluvan vaalikauden ajan tärkein lainsäädäntöesitys. Etenkin uusiutuvan energian maakohtainen taakanjako sekä päästökauppadirektiivin uudistusesitys ovat merkittäviä Suomen energia-alalle ja perusteollisuudelle. Vaikka suomalaisten suuri hiilijalanjälki on todettu, on paikallaan sanoa että teollinen tuotantomme on toisaalta puhtaudessaan maailman kärkeä.

Viime viikolla kokoomusmepit muistuttivat yksissä tuumin, että Suomi on jo nyt EU:n kärkisijalla uusiutuvan energian hyödyntäjänä ja ylittää reippaasti EU:n tavoitearvon. Rankka lisäysvelvoite tiukalla aikataululla ajaisi Suomen pahimmillaan noidankehään, jossa vaarantaisimme tähänastisetkin saavutukset. Tällä otimme kantaa Hassin ja Myllerin moitteisiin siitä, että Suomen hallituksen yritys minimoida Suomelle tulevaa osuutta oli sopimaton.

Moittijat pistivät uskonsa myös tuulivoimaan, jonka kapasiteetin Myller uskoi voitavan nostaa nykyisestä 100 megawatista ydinvoiman tasolle vuoteen 2020 mennessä. Pakkohan tämäkin oli korjata: rinnastus ei ole reilu, jos ei ymmärretä tehdä eroa laitoksen nimellistehon ja sen tuottaman sähköenergian välillä. Tuulivoiman tuottama sähköenergia on vain neljännes teholtaan
samansuuruisen ydinvoimakapasiteetin annista. Kaksituhatta MW tuulivoimaa tuottaisi Suomessa noin 5 terawattituntia (TWh) vuodessa. Ydinvoimakapasiteettia on Suomessa nyt 2700 MW. Viime vuonna sillä tuotettiin noin 22,5 terawattituntia.

Jotkut toimittajat luulivat, että keljuilemme Myllerin tiedotteen lapsukselle, jossa sotkettiin kilowatit ja kilowattitunnit, ja jonka Myller itse korjasi. Se olisikin ollut sydämetöntä, kaikillehan sattuu huolimattomuusvirheitä. Varsinaista virhettään, ajatusvirhettä hän ei kuitenkaan korjannut. Ja siinä on juuri ongelma: lamput eivät syty nimellisellä teholla, vaan tehosta saadulla energialla. Paljonko nimellisteho suomalaisen mieltä innostaa?

Share Button

24.tammikuu 2008

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: