Balin tuloksia

Terveisiä jälleen Balin ilmastokokouksesta. On lauantai-iltapäivä. Ohjelman mukaan kokouksen pitäisi olla jo ohi, mutta näinhän ei suinkaan käynyt. Kokemuksesta viisastuneena otinkin paluulennon reilusti myöhemmäksi, jotta tällä kertaa pääsen seuraamaan viimeistä, venähtänyttä ja ratkaisevaa istuntoa.

Muutenhan nuo täysistuntopuheet ovat olleet rutiinia ja ajan haaskausta. Kaikki maat puheenvuoroissaan sanovat samat, pakolliset asiat. Ongelman vakavuus on todettu ja Australiaa kehuttu Kioton ratifioimisesta. Jos pitäisi laskea yhteen kaikki ne aplodit, joita aussit ovat yhteensä saaneet, riittäisikö 45 minuuttia?

Viimeisen istunnon dramatiikkaa lisäsivät USA, joka ensin ilmoitti ettei voi tulla mukaan, ja Kiina joka vaati anteeksipyyntöä syyttäessään yleiskokouksen aloittaneen tahallisesti istunnon samaan aikaan, kun maan ministeri oli yhä neuvotteluissa toisaalla.

Minulla ei ole kylläkään selvää kuvaa, kenen pitäisi pyytää anteeksi ja kenen nolostua. Täällä on ilmeisesti indonesialainen sisäpolitiikka sotkenut ja viivästyttänyt neuvotteluja, kun kaksi ministeriä, ulko- ja ympäristöministeri eivät ole päässeet sopuun rooleistaan, ja kumpikin ovat neuvotelleet omilla tahoillaan. YK:n ilmasto-ohjelman johtaja Yvo de Boer oli sananmukaisesti raivosta mykkänä (hän keskeytti lyhyen kommenttinsa kahteen kertaan, ikään kuin ei olisi saanut sanotuksi asiaansa) pahoitellessaan, että neuvotteluja käytiinkin toisaalla.

Tunnetta oli myös YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin puheessa. Hän sanoi olevansa paikalla vastahakoisena ja pettyneenä saavutettuihin tuloksiin ja vetosi viime hetken mahdollisuuksiin. ”Teidän työnne ei ole vielä tehty”, hän vetosi neuvottelijoihin. ”Mikään delegaatio ei tule saamaan läpi kaikkea haluamaansa, tinkikää siis ihmiskunnan hyväksi. Vetoan teihin tekemään välttämättömän päätöksen nyt. "

Seurasi useiden maiden puheenvuorot, etenkin kehitysmaiden. Moni kannanotto sisälsi USA:n suomimista, etenkin kun kehitysmaat olivat mielestään suostuneet suuriin myönnytyksiin. Papua Uusi-Guinea jopa jo ehdotti USA:ta poistettavaksi paikalta: “If you are not willing to lead, please do leave and get out from our way.”

Lopulta Yhdysvallat ilmaisi suostumuksensa ja korosti halunneensa koko ajan tehokasta ja tuloksellista ilmastopolitiikkaa. USA halusi uuden viitekehyksen, tiekartan , jolla päästään tehokkaisiin pitkän tähtäimen kasvihuonekaasuvähennyksiin vuoteen 2050 mennessä. USA sanoi halunneensa mitattavissa ja raportoitavissa olevat tavoitteensa sekä laadulliset vähennystavoitteet, joissa taloudelliset olosuhteet otetaan huomioon.

Seurasi suosionosoituksia ja helpottunutta iloa.

Balilla siis päätettiin aloittaa kahden vuoden neuvottelut uudesta laajemmasta globaalista ilmastosopimuksesta. Neuvotteluiden takaraja on Kööpenhaminan kokous 2009. Uudessa neuvotteluraiteessa ovat mukana Yhdysvallat ja kehitysmaat, joita nykyinen Kioton sopimus ei sido päästövähennyksiin.

Miten tätä pitää nyt sitten tulkita? Uutinen on hyvä, muttei vielä mikään taivas. EU teki mielestäni viisaasti luopuessaan määrällisistä vähennystavoitteista (puheena oli 25-40%), koska muuten se ei olisi saanut USA:ta jatkoon mukaan. Tehokkaampaa kuitenkin lopputuloksen kannalta, että USA on jatkossa vahvemmin mukana kuin että harvojen valittujen ryhmä olisi jatkanut yksipuolista kiristelyä ja silti kattanut vain neljänneksen kaikista päätöistä.

Totuus on silti, että EU jatkaa yksipuolisuuttaan toistaiseksi. Sitoumuksiin määrällisistä päästövähennyksistä palataan myöhemmin neuvotteluissa. Eli ikävä kyllä tapaus Kiina, Intia ja USA ovat auki ja nähtäväksi jää, milloin niiden osaksi tulee vastaavia velvoitteita kuin EU:lla on jo nyt.

Varovaisen myönteiset terveiset siis Balista.

PS. uutistieto kertoo Balillekin, että köyhyyden vastaisena taistelijana tunnettu rokkari Bob Geldof vaatii maailmaan lisää ydinvoimaa, perusteena kasvihuoneilmiön taltuttaminen. Hänen mukaansa muut toimet eivät riitä, ja uusiutuvien käyttöä hän kuvaa "Mikki Hiiri -keinoksi" ilmastonlämpenemisen hidastamiseksi. Geldof on varautunut laajaan vastustukseen, mutta toteaa ettei tuulesta ja vesivoinasta ole kestäväksi ratkaisuksi.

Mahtaneeko Geldof todella tietää, kuinka kovaa kuittia hän tuleekaan saamaan. Hänen vastassaan on joukko, joka on heti valmis heittämään pois kaiken hyvän, mitä mies on koskaan sanonut tai tehnyt. Ydinvoima on edelleen uskonasia, siihen suhtaudutaan tunteella, ja kannattaja demonisoidaan – olenhan minäkin sen kokenut.

Hassua oli että Ylen uutinen päättyi kritiikittömästi lausahdukseen ”Ympäristöjärjestöjen mukaan ydinvoima saastuttaa, on vaarallista ja kallista”. Hassua siksi, että ydinvoima ei käytännöllisesti katsoen saastuta lähes ollenkaan, se on tilastojen mukaan selvästi turvallisinta ja kokonaisvertailussa erittäin halpaa.

Share Button

14.joulukuu 2007

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: