Syyskuu 2007: Bioenergiasta ja biopolttoaineista

Maaliskuun huippukokouksessa EU-maiden johtajat sopivat laajasta ilmastopaketista. Unioni sitoutui leikkaamaan hiilidioksidipäästöjä 20 prosenttia ja lisäämään uusiutuvan energian osuutta 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Liikenteen moottoripolttoaineille asetettiin oma sitova vähimmäistavoite: biopolttoaineiden markkinaosuus tulisi olla 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Suomi on tällä hetkellä Euroopan kärkimaita bioenergian hyödyntäjänä: neljännes primäärienergiastamme on uusiutuvaa, josta lähes 90 % on bioenergiaa. Saavutus on paljolti metsäteollisuuden omaa ansiota: se käyttää tehokkaasti hyödykseen sivutuotteensa ja jätteensä. Komission ennakkokaavailut ovat kuitenkin säikäyttäneet useat: Suomelle suunnitellaan tuntuvaa lisäystä nykyiseen tasoon, lähes 40 prosenttia.

Olen jo kauan ollut huolissani siitä, että unionin ilmastopolitiikassa keinot on nostettu tavoitteiden rinnalle. Sen seurauksena EU:n ilmastopolitiikka on kääntynyt nurinpäin: ilmastonmuutosta on lähdetty torjumaan keinoin, jotka todellisuudessa näyttävät kiihdyttävän sitä.

Erityisesti duubioni biopolttoaineiden todellista vaikutuksesta on osoittautunut perustelluksi kahden vastikään julkaistun tutkimuksen valossa.

Science-lehdessä julkaistiin elokuussa Renton Righelaton and Dominick V. Spracklen artikkeli ”Carbon Mitigation by Biofuels or by Saving and Restoring Forests?” (317/2007), joka vertailee biopolttoaineiden ilmastohyötyä metsitykseen, perspektiivinä 30 vuoden tarkasteluaika.

Vertailun tulokset vaihtelevat raaka-aineesta ja tuotantoteknologista riippuen, mutta kaikissa tapauksissa vastaavan viljelyalueen metsittäminen sitoisi hiiltä 2-9 kertaa enemmän kuin mitä biopolttoaineita käyttäen voitaisiin vähentää päästöjä.

Kysymys on isosta asiasta, sillä Eurooppa on lähtenyt vankasti biopolttoaineiden tielle: päästöjen vähentäminen biopolttoaineiden avulla vaatisi valtavia maa-alueita. Bensiinin ja dieselin korvaaminen 10 prosentilla vaatisi 43 % USA:n ja 38 % Euroopan nykyisestä viljelyalueesta.

OECD:n julkaisi tiistaina 11. päivä syyskuuta tutkimuksen, jonka mukaan biopolttoaineiden valtiontuki voisi johtaa ruoan hinnan nousuun sekä metsien ja elinympäristöjen vaurioitumiseen, kun taas vaikutus ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on vain rajoittunut.

Tutkimuksessa nostetaan esiin se, että biopolttoaineiden valtiontuet saavat aikaan kestämättömiä markkinajännitteitä tuomatta kuitenkaan merkittävää ympäristöllistä hyötyä. Raportin mukaan biopolttoaineet vähentäisivät energian tuotannosta johtuvia päästöjä kuitenkin vain enintään kolme prosenttia. Veronmaksajille aiheuttaisi valtavat kustannukset. Raportti osoittaa, että valtiontuet loisivat paineen korvata metsät ja kosteikot bioenergiakasvien viljelyksillä.

OECD:n esittämä huoli on mielestäni aivan perusteltu, etenkin kun tieteellistä näyttöä biopolttoaineiden hyödystä kasvihuoneilmiön kannalta ei juuri ole – pikemminkin päinvastoin, kun ottaa huomioon niiden kasvatuksen vaikutuksen maaperän ja veden laatuun.

Myös vajaa vuosi sitten valmistuneessa VTT:n ja MTT:n tutkimuksessa kävi ilmi, että nykyisten Suomessa valmistettavien biopolttoaineiden tuotanto ja käyttö ei välttämättä vähennä vaan todennäköisesti lisää kasvihuonepäästöjä suhteessa fossiilisiin polttoainesiin. Tämä johtuu siitä, että energiankulutus on energiasisältöä kohden huomattavasti korkeampi kuin fossiilisten tuotannossa.

Suomessa uusiutuvien käytön lisääminen tarkoittaisi sitä, että bioenergia uhkaisi mennä metsäteollisuuden raaka-ainekäytön edelle. Jos meillä vaarantuu puun raaka-ainesaatavuus, vaarantuu saman tien metsäteollisuuden ansiotkin uusituvan primaarienergian hyödyntäjänä.

Integroitunut metsäteollisuus hyödyntää kaikki puun osat. Puun riittävyys jalostukseen on kansantaloudellisista syistä edelleen turvattava eikä poltto saa sitä ohittaa. Pöyryn selvityksen mukaan Keski-Euroopassa puunjalostus työllistää 13-kertaisesti ja luo yhteiskunnalle tärkeää lisäarvoa 8-kertaisesti energiakäyttöön verrattuna. Suomessa ero on vielä huomattavampi.

Jos energiankulutus noudattaisi nykytasoa ja uusiutuvien tavoite todella täytettäisiin 2020 mennessä, se merkitsisi hakkuiden tuntuvaa lisäämistä. Metsäteollisuus ry:n arvion mukaan hakkuiden pitäisi kasvaa 1300 miljoonaan kuutioon. Se on yli kolme kertaa enemmän kuin EU nykyisellään hakkaa.

Toivottavasti näin ei anneta tapahtua. Tahti vaarantaisi kestävän metsäpolitiikan ja altistaisi yhteiskuntamme ilmastomuutoksen riskeille entistä pahemmin. Arvioiden mukaan viimeistään parissakymmenessä vuodessa EU:n keski- ja pohjoisosien metsät olisi hakattu ja poltettu loppuun samaan tapaan kuin eteläisessä Euroopassa on jo tehty.

Ilmastontavoitteiden kannalta metsien hävittäminen on mieletöntä – kasvihuoneilmiöhän johtuu osin juuri metsien hävittämisestä. Kestävä metsätalous perustuu siihen, että hakkuut ovat kasvua pienemmät, jolloin pääomaan ei kajota vaan korot korjataan.

Metsitys olisi siis aina parempi ele kuin metsien raivaaminen ja polttaminen energiantuottamiseksi ja maa-alan käyttäminen biopolttoaineiden tuotantoon. Olemassa olevia metsiä ja savanneja tulisi määrätietoisesti suojella. Metsityksellä on lisäksi monia muita positiivisia vaikutuksia kuten biodiversiteetin kasvattaminen sekä aavikoitumisen ja eroosion hillitseminen.

Lisäksi olisi otettava huomioon se negatiivinen vaikutus, joka biopolttoaineilla on veden määrän ja laadun kannalta. Lannoitteiden ja torjunta-aineiden lisääntyvä käyttö sekä kasteluveden runsas tarve ovat omiaan pahentamaan pulaa puhtaasta vedestä. Se ei ole oikea tie maailmassa, jossa elintarvikepula on kasvihuoneilmiön seurauksena todennäköinen skenaario.

Toinen asia on se, että bioenergia vähentää öljyriippuvuuttamme eli on poliittisesti tärkeää. Mutta samaan tulokseen päästäisiin tehokkaamminkin, ja ilmaston kannalta viisaammin: se tapahtuisi ajoneuvojen energiatehokkuutta lisäämällä ja hakemalla energiaratkaisua polttokenno- ja puolijohdetekniikan suunnalta.

Mikäli kyse on ilmastomuutoksen torjunnasta, biopolttoaineisiin siirtymisestä ei siis ole ratkaisuksi. Siksi koko biopolttoaineinnostus tulisi nyt arvioida uudelleen uusimman tutkimuksen valossa

Bioenergian kehittämistä ei kuitenkaan pidä tyrmätä; jätteen ja sivutuotteen energiahyötykäyttö ja biokaasutus ovat kokonaan toinen asia. Siinä Suomi edustaa jo nyt Euroopan kärkeä.

Aiheeseen liittyvää:

Syöttötariffit ovat tehoton tapa edistää uusiutuvaa energiaa
(Hämeen Sanomat)

Share Button

30.elokuu 2007

21:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: