Odotettua tutkimustietoa biopolttoaineista – sekä Paavo-Annelin mystinen kohtalo

thumb___pic001143

Kesäloma jatkuu viimeistä viikkoa. Sitä kuitenkin osin jo sävyttävät työmenot: Kokoomuksen ministeriryhmän ja puheenjohtajistojen yhteiskokous pidetään tänään ja huomenna Hämeenlinnan ja Lahden suunnalla. Ensi viikolla sama kuvio toistuu eduskuntaryhmän kanssa itäisemmässä Suomessa, mutta silloin Brysselin rutiinit ovat jo käynnistyneet enkä pääse paikalle.

Kesällä olen tietoisesti rajoittanut medioita ja ilmiöitä, joita seuraan. Teknisistä vempaimista vain radion ja sykemittarin anti kiinnostaa, ja lehdet katsellaan vain satunnaisesti. Yksi lehti osui kuitenkin silmiin: tuorein Science-lehden artikkeli vahvistaa niitä duubioita, joita olen viime vuosina biopolttoaineista esittänyt. Renton Righelaton and Dominick V. Spracklen artikkeli ”Carbon Mitigation by Biofuels or by Saving and Restoring Forests?” vertailee biopolttoaineiden ilmastohyötyä metsitykseen, perspektiivinä 30 vuoden tarkasteluaika. Vertailun tulokset vaihtelevat raaka-aineesta ja tuotantoteknologista riippuen, mutta kaikissa tapauksissa vastaavan viljelyalueen metsittäminen sitoisi hiiltä 2-9 kertaa enemmän kuin mitä biopolttoaineita käyttäen voitaisiin vähentää päästöjä. Lisäksi on otettava huomioon se negatiivinen vaikutus, joka biopolttoaineilla on veden määrän ja laadun kannalta.

Kysymys on isosta asiasta, sillä Eurooppa on lähtenyt vankasti biopolttoaineiden tielle: päästöjen vähentäminen biopolttoaineiden avulla vaatisi valtavia maa-alueita: Bensiinin ja dieselin korvaaminen 10 prosentilla vaatisi 43 % USA:n ja 38 % Euroopan nykyisestä viljelyalueesta.

Ilmastopolitiikan kannalta biopolttoaineet eivät siis näytä olevan oikea suunta. Toinen asia on se, että nämä vähentävät öljyriippuvuuttamme eli ovat poliittisesti tärkeitä. Mutta samaan tulokseen päästäisiin tehokkaamminkin, ja ilmaston kannalta viisaammin: se tapahtuisi ajoneuvojen energiatehokkuutta lisäämällä ja hakemalla energiaratkaisua polttokenno- ja puolijohdetekniikan suunnalta. Olemassa olevia metsiä ja savanneja tulisi määrätietoisesti suojella, samoin kuin luonnonmetsiä tulisi palauttaa mahdollisuuksien mukaan.

Metsityksellä on lisäksi monia muita positiivisia vaikutuksia kuten biodiversiteetin kasvattaminen sekä aavikoitumisen ja eroosion hillitseminen.

Eräs toinenkin lehti häiritsi kesäloman tarkoituksellista aivoapatiaa: Suomen Kuvalehti julkaisi Paavo Lipposen artikkelin "Energiahype haittaa ilmastopolitiikkaa". Loistava, terävä artikkeli! Lipponen sanoo suoraan sen, mikä EU:n ilmastopolitiikassa on vikana, enkä voi muuta kuin allekirjoittaa joka sanan: maakohtaiset päästökatot ovat ylhäältä päin saneltua suunnitelmataloutta kun taas parempi ratkaisu olisi markkinamekanismien hyväksikäyttäminen (kiinnostavaa on se, että tuollainen pilkka tulee demarileiristä – mutta häntähän ei mikään ortodoksia sidokaan).

Tähän Kioto-malliin jumittuminen on tehnyt EU:n yksinäiseksi vaikuttajaksi, josta se vielä maksaa kalliisti. Myös Lipponen kritisoi kevään huippukokouspäätöstä kunnollisen valmistelun puutteesta. (Samaa päätöstä kauhistelin blogissani mm. Sitovat tavoitteet ja RES 8.3.07) Hän nostaa myös perusongelman esiin: miksi torjua ilmastonmuutosta ilmastomuutosta kiihdyttämällä? Lipposen mukaan bioenergiatavoite lyö korville päätavoitetta, päästöjen vähentämistä, kun tavoitteen merkeissä uhataan tuhota kestävä metsätalous (tästä aiheesta kirjoitin mm. kolumnissa Ilmastonmuutosta ei tule torjua kiihdyttämällä sitä)

Lipponen toivoo, että EU tulisi järkiinsä, niin minäkin. Suomella olisi tärkeä tehtävä ja mahdollisuus käyttää järjen ääntä, mutta onko nykyisillä ministereillä samaa hahmotuskykyä ja rohkeutta kuin emerituksella?

Siviilipuolen uutisia:
Viime viikolla kävi viimein niin, että kuopuksemme Eero-Lauri (16 v) ylitti isän pituuden. Lupauksen mukaan poksautimme juhlan kunniaksi shamppanjapullon ja juhlistimme sankaria mairittelevin maininnoin. Atte piti hujopille puheen siitä vastuusta, jonka kasvutapahtuma sälytti harteille: nyt hän ei ole ainoastaan isää pidempi vaan koko perheen pisin henkilö. Siitä seuraa yhtä ja toista kurkottelua ja avunantoa.

Aten viisikymppisjuhlat olivat mahtavat, kuten todettu, mutta niistä seurasi yksi yllättävä seikka: kotikäärmeemme Paavo-Anneli otti hatkat (nimi johtuu siitä ettemme ole osanneet tunnistaa sukupuolta, ainoastaan lajityypin: keltasankaiset aurinkolasit silmillään se viesti vaarattomuudesta). Ennen merkkipäiviä tuo kesy rantakäärme lötköili päivittäin tuntikausia lempipaikallaan. Joskus hän erehtyi nousemaan grillitasanteelle, mistä Atte oli käärmeissään ja uhkasi poistaa sen päiviltä. Paavo-Anneli valpastui eikä ylittänyt enää reviiriään, ja yhteiselomme oli perin sopuisaa. Johtuiko sitten Vatasen helikopterista vai 150 ihmisen töminästä Paavo-Annelin pesäkolon päällä, ettei häntä enää ole näkynyt, ei kertaakaan. Tavallaan sääli. Hän oli aika huvittava nielaistessaan joskus maahan pudonneitä halloumi-juuston palasia.

Saimme kuitenkin lohtua, kun suunnittelija Harri Koskinen antoi eilen Atelle lahjaksi siilinpesän signeeratun prototyypin: kyseinen kaunistus on esitelty uusimmassa Kodin Gloriassa. Nyt katsomme, toimiiko hieno systeemi oikeasti ja löytäisikö kukaan siili siitä somaa kotikoloa.

Eilen Husky Rescue konsertoi Huvila-teltalla ja olimme ihastelemassa menoa. Yhden naisen bändinä tunnetuksi tullut yhtye yllätti uudella kokoonpanolla: kaksi naista on tullut kiippareihin ja lyömäsoittimiin. Ja millaista naista! Asialla ovat Ilmoniemen kauniit identtiset kaksoset Maria ja Johanna. Illan kuluessa he hämäsivät yleisöä hauskasti. Maria soitti ensin yksin ja poistui paikalta – näytti tulevan takaisin, mutta se olikin Johanna, sillä Maria tuli hetken päästä. Kovan luokan ammattilaisia molemmat, lisäksi huikeita tanssijoita, mitä nyt ei vielä nähty. Se oli hieno lisä ennestään maagiseen joukkoon.

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *