Kasvinjalostuksen dosentti Jussi Tammisola kysyy, miksi EU:ssa kansalaismielipide on nostettu asiantuntijarooliin ja miksi tutkijoita ei haluta kuunnella. Ohessa Savon Sanomissa julkaistu Tammisolan mielipidekirjitus:
MIELIPIDE: Mielipidejärjestöjä on alettu kuulla ikään kuin tieteen asiantuntijoina, vaikka kyse on normaalista kansalaismielipiteestä, kirjoittaa Jussi Tammisola.
Tutkijoita ei haluta kuunnella
(Savon Sanomat 8.6.2007)
Luonnontieteiden tosiasiat eivät populismilla parane.
Ympäristöaatteen maallikkojärjestöt hylkivät ja sensuroivat tiedettä.
Näin moittii tutkimusprofessori Jouko Tuomisto (SS 28.5.). Ehkä suotta silkkihansikkain, sillä asia on laajalti tiedossa ja monilla tutkijoilla on siitä omia kokemuksia.
Suomalainen tutkijaryhmä selvitti geenien kulkeutumista eli geenivirtaa ohrapellolla parhailla uusilla menetelmillä, ja tulokset julkaistiin kansainvälisessä tiedelehdessä. Geenivirta on ikiaikainen luonnonilmiö, jota tarvitaan kasvien ja elämän säilymiseksi pallollamme.
SATTUMALTA SAIMME tietää, että tutkimustamme aikoi käyttää kampanjassaan ylikansallinen aktivistiliike, joka pelottelee maallikoita perinnöllisyystieteellä. Tuloksemme se oli muuttanut sata kertaa todellista suuremmiksi. Koskaan ei selvinnyt, oliko kyseessä joustavuus totuuden suhteen vaiko sittenkin vain biologian perustietojen ja tieteellisen lukutaidon puute.
Se on kuitenkin varmaa, ettei tiede näitä aktivisteja kiinnostanut, kun se vei pohjan kauhumaalailulta.Ohratutkimuksemme ja sen tulokset alan tarkimmat ja kelvollisimmat sensuroitiin näet lopuksi kokonaan pois liikkeen "tiedeselvityksestä".
MONET VIHREÄT eivät vain väheksy vaan suorastaan vihaavat tiedettä, tiivistää ongelman arvostettu ympäristötutkija, professori James Lovelock, joka on luonut "elävän maapallon" teorian (Gaia) ja saanut lukuisia kansainvälisiä ympäristöpalkintoja.Geeniseminaarissa aktivistijärjestön lakimies vaati tutkijan erottamista, koska tämä kertoi luennossaan kasvinjalostuksen uusista sovelluksista (Espoo 2002). Europarlamentti taas kuuli niistä mielellään.
Mutta taistelun logiikka meneekin toisin, kuten taistolaisajalta muistamme. Maailman puolustaja tietää itse, kuinka asiat ovat. Ei hän siihen tutkimuksia tarvitse.
TAISTELIJAN TEHTÄVÄNÄ on vain kumota väärä maailmantila. Opettavaisia kertomuksia ja valikoituja tosiasioita tarvitaan massojen valjastamiseksi ja jotta media antaisi reilut pisteet mobilisaation
"taiteellisesta vaikutelmasta".
Tiedeväeltä tämä ei käy, vaan siinä tarvitaan muita avuja. Takana ovatkin ajat, jolloin ympäristöjärjestöä johti biologian professori.
Onhan luonnonsuojelusta palkittuja professoreita vielä vanhoissa jäsenluetteloissa, mutta heidät on pysäköity sivuraiteelle. Biologian asiantuntijoiksi ei järjestö heitä päästä.
TIEDOTUKSEN JA VALLAN opinnot sekä "terve" tunku puoluepolitiikan eturiviin sitä vastoin tekevät yhden värisistä maallikoista "sadan alan asiantuntijoita". Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Yrjö-Koskinen kehuu (SS 28.5.), että joskus valmistunut valtiotieteen kandidaatti on terveydelle vaarallisten pienhiukkasten luotettava asiantuntija, koska
hänet on päästetty niiden kanssa puuhaamaan, vaikka kyseessä on 400 miljoonan ihmisen elämä ja terveys.
TÄMÄ ONKIN EU:n pelottava erehdys. Mielipidejärjestöjä on alettu kuulla ikään kuin tieteen asiantuntijoina, vaikka tosiasiassa on kyse normaalista kansalaismielipiteestä. Se että mielipide julkistetaan mediassa hieman rehvakkaammin, ei saisi myöskään tehdä katuteatterin ammattilaisista muita enemmän "kansalaisia". Sitä vastoin alan tiedeyhteisön, tuhansien tutkijoiden, tiedejärjestöjen, akatemioiden tai tutkimuslaitosten näkemyksiä ei edes kysytä tai jos joskus kysytään, niin jätetään huomiotta.
TÄMÄ ON VAARALLINEN harha, joka uhkaa Euroopan tulevaisuutta. Luonnontieteiden tosiasiat eivät populismilla parane. Kun "paremmin tietäjät" ryhtyvät sanelemaan insinööreille, mihin suuntaan mutterit on kiristettävä, minä siirryn jalkamieheksi.
JUSSI TAMMISOLA
Kasvinjalostuksen dosentti
Helsinki
