Viime aikoina olen kerännyt kokoon EU:n energiapolitiikan paradokseja. Niitä todellakin riittää, ja yksi kummallisuuksista on puheenjohtajamaa Saksan käytös. Angela Merkel puhuu ilmastonmuutoksesta, minkä ehtii, mutta energiaratkaisut vaikuttavat siltä kuin ilmiötä ei otettaisi lainkaan todesta. Saksassa on suunnitteilla noin viisikymmentä uutta hiili- ja kaasu-voimalaitosta, yht. 30 020 megawatin verran. Näiden tarkoitus on valmistua kahdeksan vuoden kuluessa, ja valtaosa laitoksista perustaa kivi- tai ruskohiileen.
Päätös satsata hiilivoimaan johtuu ennen kaikkea siitä, että Saksa ajaa edelleen alas punavihreän hallituksen ideologista harminkappaletta, ydinvoimaa. Voimassa olevan lain mukaan Saksan vielä toimivat 17 ydinvoimalaitosta (20 339 MWe) suljetaan vuoteen 2023 mennessä. Seuraavaksi suljetaan Brunsbüttel v. 2009. Näillä näkymin ei ole toivoa siitä, että Merkelin hallitus uskaltaisi puuttua ydinvoiman alasajolakiin, sillä alasajopäätöksen tehnyt demaripuolue istuu kumppanina hallituksessa. Laitoksille on sallittu keskimäärin 32 vuoden käyttöikä. Teknisesti se on pidennettävissä 60 vuoteen, mutta vaatii poliittisen päätöksen, jota ei ihan heti tule. Se on sääli.
Jos ydinvoimalaitokset suljetaan ja mittava hiili- ja kaasuvoimalaitosohjelma toteutetaan, Saksalla ongelmia yhä tiukentuvien päästötavoitteiden saavuttamisessa. Saksa kyllä satsaa tuulivoimaan, mutta se on edelleen nappikauppaa – muutenhan ei näitä saastuttavia hiilivoimaloita tarvittaisi. Sitä paitsi, miksi tuulivoimalaitoksia rakennetaan paikkoihin, joissa ei tuule? Vain huikea tukipolitiikka mahdollistaa sen. Imagollisesti Saksa kyllä hyötyy, mutta hiilivoimalapäätökset näyttävät karun todellisuuden – varsinkin kun muistettava että tuulivoima lisää hiilivoimaa, koska sitä tarvitaan varavoimaksi. Näin on Tanskassakin. Tuulivoimaimagon maa on hiilivoiman suurkuluttaja. Hulluutta, pakko sanoa.
Tänään tähän hulluuteen reagoi myös kansainvälinen energiajärjestö IEA. STT:n uutisen mukaan se suosittelee Saksalle ydinvoiman käytön sallimista. Suunniteltu asteittainen luopuminen ydinvoimasta uhkaa IEA:n mukaan johtaa Saksan hiilidioksidipäästöjen kasvuun, energiaturvallisuuden heikentymiseen ja sähkön hinnan nousuun.
IEA:n Saksan maatutkinnan loppuraportissa kehotetaan voimakkaasti Saksan hallitusta harkitsemaan päätöstä ydinvoiman alasajosta ja päättämään pikaisesti ydinjätehuollon järjestämisestä. Tutkijat ehdottavat hallitukselle keskustelun avaamista ydinvoiman käytöstä energian tuotannossa.
Raportissa arvostellaan myös uusiutuvan energian tukemiseksi käytettyä syöttötariffijärjestelmää. Se nostaa sähkön hintaa eikä tutkijoiden mukaan ole kustannustehokas. Kuluttajat maksavat vuosina 2000-2012 sähkön hinnassa syöttötariffin kautta tuottajille yhteensä noin 34 miljardin euron subventiot.
Olen tyytyväinen, että joku sanoo sen suoraan ja selvästi. Tästähän syystä minäkin kävin hallitusneuvotteluissa Säätytalolla tappelemassa syöttötariffeja vastaan. Aitoja sähkömarkkinoita ei synny, kun mistä tahansa onnettomastakin muodosta tehdään väkisin sähköä. Syöttötariffi tarkoittaa valtion uusiutuvan energian tuottajille takaamaa sähkön vähittäishintaa. Tuottajille on myös annettu oikeus syöttää kaikki tuottamansa sähkö verkkoon. STT:n mukaan Saksan syöttötariffit vaihtelevat energian tuotantotavasta riippuen 7,2 sentistä peräti 46 senttiin kilowattitunnilta. Keskimääräinen syöttötariffi on noin kaksinkertainen sähkön normaalin markkinahintaan verrattuna. Saksalaiset kuluttajat maksavat 2000-2010 vuosittain tuottajille lähes kolme miljardia euroa markkinahinnan ylittävää tukea syöttötariffissa.
Kun ajattelee sitä rahamäärää, jonka saksalainen kuluttaja syytää tariffeihin, olisi edes toivottavaa, että tulee puhdasta jälkeä. Mutta se tässä hämmästyttääkin, että luvassa on lisää hiili- ja hiukkaspäästöjä.
Uskaltaako Merkel korjata tilanteen ja paikata vihreiden virheet? Merkelissä on tunnetusti munaa mutta onko tähän?
