Heinäkuu 2007: Kun sharia ratkaisee

World Organisation Against Torture -järjestön (OMCT) tietojen mukaan Keski-Sudanissa Gaziran osavaltiossa rikostuomioistuin tuomitsi 13. helmikuuta 2007 22-vuotiaan Sadia Idriss Fadulin ja 6. maaliskuuta 2007 23-vuotiaan Amouna Abdallah Daldoumin kuolemanrangaistukseen kivittämällä, koska he olivat syyllistyneet aviorikokseen. Naisia syytettiin Sudanin vuoden 1991 Penal Code artiklan 146 (a) perusteella. Kyseisen artiklan mukaan "sitä, joka on syyllistynyt aviorikkomukseen rangaistaan a) teloituksella kivittäen, kun aviorikkoja on naimisissa tai b) sadalla ruoskaniskulla, kun aviorikkoja ei ole naimisissa".

Euroopan parlamentti hyväksyi Strasburgin täysistunnossaan 24.5. päätöslauselman Sudanin ihmisoikeusloukkauksista – olin yksi päätöslauselman laatijoista. Erityisesti mepit tuomitsivat sen, että kaksi aviorikoksista syytettyä nuorta naista on tuomittu kuolemaan kivittämällä. Saatujen tietojen mukaan kummatkin tuomiot olisi kansainvälisen painostuksen seurauksena muutettu ruoskien annettaviksi ruumiinrangaistuksiksi.

Vaikka nämä naiset on nyt todennäköisesti pelastettu kivityskuolemalta, heidän ruumiillinen koskemattomuutensa on yhä uhattu. Parlamentti teki päätöslauselmassaan selväksi, että kansainvälisen yhteisön tulee tuomita tiukasti kaikki ihmisoikeuksia loukkaavat rangaistukset. Sudan on sitoutunut useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, joissa taataan kansalaisille ihmisoikeudet: Sudanin hallitus on vuonna 2000 Cotonoussa allekirjoittanut Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen ja sen ihmisoikeuslausekkeen, sekä sitoutunut kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen. EU:n yhteistyö AKT-maiden kanssa perustuukin ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamiseen. Sudanin tasavalta on lisäksi ratifioinut ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevaan Afrikan peruskirjan, jonka määräyksissä suojataan oikeutta elämään sekä kielletään kidutus ja julma, epäinhimillinen tai alentava rangaistus tai kohtelu.

Valitettava totuus on kuitenkin se, että Sudan kuuluu niihin valtioihin, joiden tahto kunnioittaa ihmisoikeuksia on vain teoreettista: Sudanin lainsäädäntö mahdollistaa ankaria ihmisoikeusloukkauksia, ja shariaa soveltavat tuomioistuimet langettavat yhä kuolemantuomioita, ruoskinta-, amputaatio- ja muita ruumiinrangaistuksia.

Sudan, Somalia, Pohjois-Nigeria, Iran ja Saudi-Arabia ovat harvoja muslimimaita maailmassa, joissa sharian rikoslaki ja siihen liittyvät hudud-rangaistukset ovat ainakin osittain sovellettavaa oikeutta. Suurimmassa osassa islamilaista maailmaa perinteistä islamilaista lakia noudatetaan vain perheoikeuden sekä rituaalilain osalta. Hudud-rikokset ovat sharian rikoslain ytimessä, sillä niihin sisältyy jumalallinen ulottuvuus eikä islamilaisella tuomarilla ei ole oikeutta olla tuomitsematta hudud-rikokseen syyllistynyttä. Jälleen kerran ongelmana ei ole uskonto itse vaan sen fundamentalistinen muoto.

Sadia Idriss Fadulinin ja Amouna Abdallah Daldouminin tapauksissa keskeistä on myös se, onko tuomioistuin itse vahvistanut tuomioiden kumoamisen vai onko se hallituksen tekemä temppu kansainvälisen painostuksen edessä. Jos ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei ole tuomioistuimien oikeusperiaatteena, loukkaukset jatkuvat.

Komissio ilmoitti kuluvan vuoden maaliskuussa lisäävänsä Sudanille antamaansa humanitaarista apua 45 miljoonalla eurolla (korottaen vuonna 2007 annettavan avun tähänastisen määrän 85 miljoonaan euroon), ja osoittavansa siten, että EU on sitoutunut auttamaan Sudanin väestöä. Tämä myös velvoittaa unionia puuttumaan Sudanissa tapahtumiin ihmisoikeusloukkauksiin ja kannustamaan Sudania uudelleen arvioimaan ja muuttamaan koko juridisen systeemin.

Viime aikoina myös Euroopassa on nähty sharian soveltamisesta kummunneita väkivallantekoja – jopa murhia. Se on surullinen esimerkki siitä, että unionissakaan kansalaisten poliittiset ja sosiaaliset oikeudet eivät kaikissa yhteisöissä ole täysin turvattu. EU ei ole vain taloudellinen yhteisö; se on ennen muuta arvo- ja laillisuuden yhteisö, jossa talous palvelee ylempiä päämääriä. Unionin perustavanlaatuiset arvojen – ihmisyyden, vapauden, laillisuuden ja kansalaisoikeuksien kunnioittaminen – on oltava osa sitä yhteistyötä, jota unioni tekee muiden maiden kanssa.

Share Button

29.kesäkuu 2007

21:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: