Ensi sunnuntain Ranskan presidentinvaaleista on puhuttu EU:ssa jo pitkään: asiaa, hömppää ja kaikkea sen väliltä. Tilanne huolestuttaakin, sillä EU:n perustuslain kohtalo on suuresti Ranskan varassa. Jos Ségolène Royal voittaa, hän pitänee lupauksensa kansanäänestyksestä ja taas kansallisvaltion omat kiehunnat uhkaavat sotkeutua EU:n tulevaisuuteen.
Viime syksynä olin illallisella ranskalaisen diplomaatin kanssa. Mekin puhuimme asiaa ja hömppää. Eräs kiinnostavimmista teorioista, jonka diplomaattini esitti, oli ranskalaisten vaihtelunkaipuu, mitä ulkoiseen habitukseen tulee.
Katsos Eija-Riitta, hän sanoi sorahtelevalla englannillaan, juuri samanlaisella kuin Pascal Sauvagea näyttelevä John Malkovich murtaa Johnny English leffassa, me haluamme vaihtelua. Ison jälkeen pieni, pienen jälkeen iso. Ajattele vaikka: De Gaulle iso, Pompidou pieni, Giscard d´Estaing iso, Mitterrand pieni, Chirac iso. Jos nyt ehdokkaat olisivat kumpikin miehiä, olisi helppo arvata voittaja: se olisi pienempi mies. Mutta nyt Royal ja Sarkozy ovat kumpikin pikkuväkeä, eli tämä ei auta.
Ihmettelin, miksei diplomaatti puhunut mitään Francois Bayrousta, joka on sentään entinen ryhmätoverini viime kaudelta – ei mikään hujoppi muuten hänkään. Jo tuolloin oli kaikille selvää, että karismaltaan vahva Bayrou tahtoo Ranskan presidentiksi. "Ei kiinnostava", diplomaatti totesi. Siinä hän oli väärässä. Ehkä Bayroun ajoitus vain meni pieleen, kakkoskierroksella hän olisi ollut hyvinkin vahva.
Jos syksyllä olisi pitänyt veikata voittaja, se olisi ollut diplomaatin mukaan Royal. Royal vetoaa oikeistolaiseen yleisöön tietyllä militaarisuudellaan, tietyt vasemmiston äänet hän on jo menettänyt. Diplomaatti kehui myös Royalin naisellista turhamaisuutta, joka on hyvin pragmaattista arvovallan kasvattamisen kannalta: Royal ei anna ottaa itsestään kuvia, kun hän syö tai nousee autosta.
Panin sen visusti mieleen, hyvä vinkki meille vaatimattomammillekin naisille.
Keskiviikon tv-väittelystä tuli paljon kommentaareja sähköpostiin. Ségolène Royal ja keskusta-oikeiston Nicolas Sarkozy kävivät kiihkeän ja aika ajoin aggressiiviseksikin yltyneen väittelyn, jota seurasi noin 20 miljoonaa ihmistä. Väittely kesti kaksi tuntia, mutta voittajaksi ei selvinnyt kumpikaan ehdokkaista.
Sekä Sarkozy että Royal yrittivät pyristellä eroon niistä poliittisista mielikuvista, jotka ovat muotoutuneet viimeisten kampanjaviikkojen aikana: Sarkozy on nähty aggressiivisena ja tunteenpurkauksiin taipuvaisena – Royal taas empivämpänä ja intohimottomampana sekä vastauksissaan ympäripyöreänä.
Väittelyn alussa Royal oli hyökkäyskannalla. Hän keskeytti Sarkozyn useasti, haastoi tämän asiatiedoissa ja syytti jopa "poliittisesta moraalittomuudesta". Sarkozy taas puhui tarkoituksenmukaisen maltillisella äänensävyllä ja oli rauhallinen ja luontevan kohtelias.
Ehdokkaat keskittyivät sisäpolitiikkaan: Ranskan suhteet Yhdysvaltoihin ja Irakin tilanne eivät tulleet lainkaan esille ja Eurooppa-kysymyksiäkin vain sivuttiin. Lyhennetty 35-tunnin työviikko herätti pitkän ja kiivaan keskustelun. Sarkozy kutsui sitä "monumentaaliseksi virheeksi" ja viittasi Iso-Britannian ja Pohjoismaiden päinvastaiseen kehitykseen; työmarkkinoille pyritään saamaan siellä lisää joustoa. Royal taas puolusti lyhennettyä työviikkoa tarkastellen työllisyyskysymyksiä ideologisesta näkökulmasta. Ehdokkaat kinastelivat myös ydinvoimasta, verotuksesta ja eläkkeistä.
Erityisen tunteikkaaksi väittely kävi vammaisten lasten koulutuksesta. Royal syytti Sarkozya siitä, että tämä on "leikkinyt" asialla "puhumalla siitä kyyneleet silmissä", siitä huolimatta, ettei nykyinen hallitus ole parantanut näiden lasten tilannetta. Sarkozy tarttui Royalin tunteikkaaseen reaktioon ja vihjaili, ettei Royalin tunteikkuus poliittisissa kysymyksissä ole merkki presidentillisyydestä.
EU-kysymyksissä parivaljakko oli eri mieltä Turkista ja unionin perustuslaista. Sarkozy puolusti ajatustaan perustuslain korvaavasta minisopimuksesta, jonka kansalliset parlamentit ratifioisivat. Royal sen sijaan toisti suunnitelmansa järjestää toinen kansanäänestys perustuslaista. Sarkozy totesi, ettei Turkki kuulu Eurooppaan kun taas Royal sanoi, ettei ovea Turkin jäsenyydelle tule "läimäyttää" kiinni.
Vaaliväittelyn vaikutus ehdokkaiden kannatukseen on vielä epäselvä. Sarkozy on ollut toistuvasti Royalin edellä: viimeisimmässä BVA:n gallupissa Sarkozy johti neljällä prosenttiyksiköllä. Ratkaisevassa asemassa ovat ne noin 7 miljoonaa äänestäjää, jotka tukivat vaalin ensimmäisellä kierroksella keskusta Francois Bayrouta. Tosin on arveltu, että keskustan äänestäjien kosiskelu saattaa etäännyttää äärivasemmistolaisia tukijoita Royalista. Toisaalta äärioikeiston johtaja Jean Marie Le Pen on kehottanut äänestäjiään pidättäytymään äänestämästä, mikä saattaa viedä Sarkozyltä potentiaalisia äänestäjiä.
Perustuslakia koskevasta kansanäänestyksestä diplomaattini totesi jo syksyllä: "Tavallaan teatteria mutta korottaa itsetuntoamme. Me pidämme ranskalaisista puutarhoista, emme me halua puhua EU:sta, perustuslaista tai sensellaisesta. Mutta kansanäänestys tuntuu hyvältä. Tiedämme, ettemme ole merkittäviä tekijöitä EU:ssa, mutta voimmepa sentään olla merkittäviä estäjiä."
Lopuksi tunnustus: hän ei ole enää diplomaattina ulkoasiainhallinnossa, siirtynyt jo muihin tehtäviin. Siitä kielenkantojen laulaminen, jos joku ehti ihmetellä.
