Ruandan kansanmurhan käsittely on historian suurin oikeusprosessi kehitysmaissa.
Ruandan kansanmurhasta on kulunut jo reilusti yli kymmenen vuotta, mutta aihe on yhä ajankohtainen, sillä jälkipyykkiä pestään edelleen. Toimittaja Hannu Pesonen kertoo juuri ilmestyneessä kirjassaan Tuomio ja sovitus – Ruandan kansanmurhan tilinteko (Otava) kansanmurhan inhimillisistä seurauksista, syyllisistä ja uhreista.
Hannu Pesonen on ainoana suomalaistoimittajana tutustunut Ruandan kansamurhan oikeuskäsittelyjä nopeuttamaan perustettuihin Gacaca-kansantuomioistuimiin niiden alkuvaiheesta nykyiseen toteutukseen asti.
Ruandassa kansanmurhan jälkipyykin painopiste on siirretty kylissä järjestettäviin Gacaca-oikeudenkäynteihin. Kyseessä on historian kaikkien aikojen suurin oikeusprosessi kehitysmaissa. Vähintään kaksi miljoonaa ruandalaista, puolet aikuisväestöstä, tulee osallistumaan tavalla tai toisella oikeudenkäynteihin.
Mahdollisesti jopa 750 000 ruandalaista, kymmenesosaa koko kansasta, tullaan kuulemaan oikeuskäsittelyn aikana epäiltyinä kansanmurhan aikana tehdyistä rikoksista. Syyllisyydestä tai syyttömyydestä näissä kylätuomioistuimissa päättää lähes 300 000 tavallisten ruandalaisten keskuudestaan valitsemaa tuomaria ja lautamiestä.
Tähän mennessä Ruandassa on käsitelty jo yhteensä 150 000 tunnustusta. Ruandan vankiloissa odottaa oikeuskäsittelyä edelleen yli 50 000 vankia, joista valtaosa on ollut vangittuina vuodesta 1994 asti.
Gacaca-oikeuksissa pienempiin rikoksiin syyllistyneet voivat saada täyden tunnustuksen jälkeen armahduksen, muutkin tuntuvan lievennyksen tuomioonsa. Oikeusjärjestelmän toimivuuteen on tähän mennessä kiinnitetty kuitenkin verrattain vähän huomiota.
Kansanmurhan jälkeen Ruandasta pakeni jopa kaksi miljoonaa kansanmurhasta epäiltyä ja heidän perheenjäsentään. Kymmeniä tuhansia kansanmurhaan osallistuneita on yhä maanpaossa naapurimaissa, Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa.
Kirja on osa Kirkon Ulkomaanavun 60-vuotisjuhlavuotta. Kirkon Ulkomaanapu on tukenut Gacaca-oikeudenkäyntien järjestämistä ja sovinnontyötä sekä jälleenrakennusta Ruandassa vuodesta 1994 lähtien.
