Unioni juhli viikonloppuna. Onnea viisikymppiselle! Hiili- ja teräsyhteisö on tehnyt täyden ympyrän: se yrittää nyt eroon hiilestä, ja siinä sivussa taitaa päästä eroon teräksestäänkin.
Tänään lööpit kirkuivat erään tunnetun pariskunnan yhdessäoloa. Sain nähdä aikamoista vaivaa, jotta asiasta soittelevat lehdet uskoisivat, etten välitä kommentoida toisten poliitikkojen yksityiselämää. Mediailmiöt ovat asia erikseen. Yksi lehti siitä sinnikkäästi tivaamaan, että enkö nyt sitten voisi kommentoida tätä mediailmiötä, josta kirjoitetaan. No en, naureskelin ja sanoin, että haluaisin kommentoida vain laatulehtiä.
Laatulehdistä puheen ollen, Aku Ankka on tullut minulle koko ikäni. Äitini tilasi sen vielä yliopistossa opiskelevalle kuopukselleen, ja juuri kun hän pohti, olisiko jo aika lopettaa lehteni tilaus, aloin odottaa ensimmäistä lastani. Kätevää. Jossain vaiheessa otin ohjat omiin käsiini, ja tilaus siirtyi seuraavan sukupolven äidiltä tyttärelle. Niinpä ei ole ihme, että perheessämme on saatu vaikutteita ankkalinnalaisista enemmänkin. Parasta ankoissa on hauska kieli: ehkei aina tyylikästä, mutta ehdottoman rikasta ja aikaansa seuraavaa. Mummo Ankan voittoisia piirakoita meillä on leivottu ja syöty hartaudella. (Hyvän taikinakuoren saa, kun sekoittaa vehnäjauhoihin myös perunajauhoja). Ja kun viikonloppuna näytin tyttärille, mitä sain kihlajaispäivän lahjaksi, he huokasivat onnesta: Iines Ankan unelma! Kukkakimppu ja sydämenmuotoinen suklaarasia on minunkin mielestäni täydellinen lahja naiselle.
Täydellistä oli viikonloppuna myös sää. Haravoin lehtiä kiitollisena auringonpaisteessa ja ihastelin maasta ylös yrittäviä tulppaaneita. Yritin hetkeksi unohtaa hallituksen ja politiikan, ja huomasin että se on täysin mahdollista.
Maanantaina iltapäivällä palasin Brysseliin normaalin meppielämän pariin. Huomenna ympäristökomissaari Dimas on valiokunnassa tentavattavana ilmasto- ja energiapaketista. Toivonpa, että vastauksia saadaan muutamiin kinkkisiin kysymyksiin.
Millaista diplomatiaa EU aikoo tehdä, jotta muut maailman maat saadaan nyt seuraamaan EU:n päätöksiä? Hyvä usko ei vielä riitä. Miten EU aikoo kehittää päästökauppaansa sellaiseksi, että muut olisivat siitä kiinnostuneita? Miten se tapahtuu niin, ettei synnytetä kilpailuvääristymiä enää lisää? Onko komissiolla tätä koskevia selvityksiä meneillään? Ei voida lähteä siitä, että muut maat nielaisevat EU:n järjestelmän sellaisenaan, varsinkaan kun ne eivät ole osallisina siinä silloin kun sitä tehdään.
Miten EU:n taakanjaossa edetään, ja miten varmistetaan, että taakanjako on oikeudenmukainen ja ottaa huomioon mm. jo tehdyt toimenpiteet, mitä Kioton taakanjako riittävästi tehnyt?
Mitä komissio tekee sen eteen, että päällekkäinen ohjaus poistuu? Nythän päästökauppa jo ohjaa uusiutuviin energialähteisiin ja silti yhteisö on päättänyt edetä tälle päällekkäisen uusiutuvia koskevan sitovan tavoitteen tiellä.
Kohta kalenteriinkin saadaan tolkku, kun hallitusneuvottelut ovat ohitse. Vielä tällä viikolla poukkoilen siellä kesken kaiken, mutta sitten tasoittuu. Toivottavasti myös valtakunta.
