Komissio vastasi Korholan kysymykseen koskien biotuhkaa

KIRJALLINEN KYSYMYS E-0236/07
esittäjä(t): Eija-Riitta Korhola (PPE-DE)
komissiolle

Aihe: Biotuhka

Maatalouden uusi tukikausi alkaa vuonna 2007. Ehtojen osalta kiristystä tulee mm. ympäristötukeen. Huoli elinympäristömme säilymisestä luontaisen kaltaisena myös maanviljelyksessä on lakaissut tieltään vanhan, mutta uudelleen käyttöönotetun maanparannusaineen eli biotuhkan. Biotuhkaa syntyy poltettaessa puuta, turvetta tai muuta bioperäistä ainetta. Biotuhkassa on runsaasti kalkkia, mutta myös poltettujen kasvien kaikki muutkin ravinteet, typpeä ja rikkiä lukuun ottamatta. Tuhka kalkkipitoisena tuotteena laskee nopeasti maan happamuutta, mutta muuten on luontaisesti ravinteiltaan hitaasti liukeneva. Tuhkassa oleva fosfori liukenee kasvien käyttöön vuosien, usein 3–5 vuoden ajan. Luonnonravinnetuhka eroaa siis kemiallisista ravinteista myös käyttäytymiseltään eikä vain ekotehokkuutensa, valmistusprosessin ympäristöystävällisyyden ja kierrätettävyyden osalta.

Ajateltaessa ympäristöä ja luonnonmukaisuutta, näkeekö komissio tarkoituksenmukaiseksi, että biotuhka tulisi erottaa omaksi maanparannus- ja kalkitusaineeksi uusissa maatalouden tukiehdoissa? Tuhka ikiaikaisena maanparannusaineena ja nykyaikaisena biopolttoaineiden sivujakeena kuuluu edelleen ravinteena luonnonkiertoon. Katsooko komissio, että samalla kun voimakkaasti tuemme ympäristöystävällisyyttä ja uusiutuvia raaka-aineita energiatuotannossa, meidän tulisi sallia myös luonnonmukaisten sivujakeiden päästä uudelleen luonnon kiertoon mukaan ja samalla mahdollistaa biotuhkalle sen ominaisuuksien mukainen kohtelu maatalouden tukiehdoissa? Tällä hetkellä tuhkan sisältämästä fosforista huomioidaan kalkittaessa fosforin osuus täysimääräisenä viidelle vuodelle tasattuna, vaikka kyse on hitaasti liukenevasta fosforista. Kun halutaan vähentää ympäristön fosforikuormitusta, tulisi vähentää juuri nopeasti liukenevaa fosforia. Näkeekö komissio, että ennemminkin hidasliukoisen fosforin suosiminen maatalouden tukiehdoissa olisi tarpeellista?

E-0236/07FI
Komissaari Fischer Boelin
komission puolesta antama vastaus
(19.3.2007)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 39 artiklan perusteella uudella maaseudun kehittämisen ohjelmakaudella (2007–2013) maatalouden ympäristösitoumuksista maksettavat tuet on tarkoitettu kattamaan sitoumuksesta aiheutuvat lisäkustannukset ja sitoumuksen vuoksi menetetyt tulot. Tämän vuoksi tuen perusteena on oltava selkeä ympäristöhyöty ja viljelijälle aiheutuva nettokustannus.

Koska kalkitusaineen (myös biotuhkan) käyttö maataloudessa on useimmiten säännöllinen toimintakustannus, joka tuo viljelijälle pitkäaikaista positiivista tuottoa, biotuhkan käytöstä aiheutuvien kustannusten sisällyttäminen maatalouden ympäristötukien laskentaan ei vaikuttaisi tavallisesti hyväksyttävältä. Kuten arvoisa parlamentin jäsen mainitsee, on odotettavissa, että viljelykasvit hyödyntävät paremmin biotuhkaan sisältyvän hitaasti liukenevan fosfaatin, mikä tuo viljelijälle positiivista tuottoa, kun kivennäislannoitteiden käyttöä voidaan vähentää.

Sen vuoksi yleisenä sääntönä on, ettei biotuhkan käyttöä maatalouden kalkitusaineena pidetä tukikelpoisena maaseudun kehittämisohjelmissa.

Share Button

18.maaliskuu 2007

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: