Arvoisa puhemies,
mielestäni kollega Jackson ansaitsee kiitokset vaikeasa tehtävästään. Jäte osoittaa hyvin sen, kuinka ympärostöystävällisyys teoriasa voi joskus olla hvyin eri asia kuin ympäristöystävällisyys käytännösä.
On korkea aika uudistaa, yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa yhteisömme jätelainsäädäntöä. Liian usein olemme nähneet tilanteita, jossa EU:n tuomioistuin on viimekädessä määrittänyt, mikä on jätettä tai miten sitä tulee käsitellä. Tarvitsemme nyt selkeät ja toimivat kriteerit ja ohjeet, jotta myös jätelainsäädäntömme voisi tukea Lissabonissa sovittua tavoitettamme, taaten samalla alan toimijoille ennustettavan toimintaympäristön.
Jätteen syntymistä on ehkäistävä sekä määrällisesti että laadullisesti, on kyettävä määrittelemään sivutuotteet ja milloin jäte ei enää ole jätettä, jotta vähentäisimme mahdollisimman paljon neitseellisen materiaalin käyttämistä. Samanaikaisesti on lisättävä mahdollisuuksia jätteeksi määritellyn materiaalin hyödyntämiseen niin, että hävitettäväksi joutuvan jätteen määrä on mahdollisimman pieni.
Siksi huoleni on suuri, sillä ympäristövaliokunnan kompromissien sävyttämä raportti, jossa laadusta on samanaikaisesti tingitty, ei kykene vastaamaan annettuun tavoitteeseen. Esimerkiksi johdanto-osan kohta, jossa kaikki sivutuotteet lähtökohtaisesti katsotaan jätteeksi silloin, kun lainsäädännöstä ei löydy tapauskohtaisia selkeitä kriteereitä, olisi yhteisöllemme katastrofaalinen. Käytännössä; vaikka sivutuotteena syntyvä aine tai materiaali olisi kuinka elintärkeä ja hyödyllinen esimerkiksi lisätuotannossa tai uudelleenkäytössä, tulkittaisiin se aina varmuuden vuoksi jätteeksi ja jätelain alle. Totuus kuitenkin on, että teollisessa toiminnassa syntyy suuria määriä materiaalia, jonka tarkka koostumus tunnetaan, ja joka voitaisiin jo alkulähteellä pitää erillisenä jakeena muusta jätevirrasta. Näin sen hyödyntäminen olisi helppoa ja riskit täysin hallittavissa – ja energiaa säästyisi.
Samoin myös tiukka jätehierarkia, josta nyt voi poiketa vain tapauskohtaisen elinkaariarvioinnin ja kustannushyötyanalyysin jälkeen, olisi lainsäädäntöä, jota ei jätehuoltomme toimivuuden ja kilpailukykymme kannalta voi millään perustella. Näin toimiminen vain hidastaa tuoden mukanaan valtavat määrät tarpeetonta byrokratiaa. Juuri näiden kahden esimerkin kaltaisia kömmähdyksiä meidän nyt tulee välttää. Olen luottavainen, että kollega Florenzin johdolla yhteistyössä tekemillämme tarkistuksilla parlamentti voi korjata näitä kompromissien mukanaan tuomia ongelmia.
