Energiatsunami

Puolet meppikaudesta on nyt takana, ja europarlamentin poliittiset ryhmät järjestäytyvät parhaillaan uudelleen. Lisävärinää toi Bulgarian ja Romanian EU-jäsenyys, joka kasvatti EPP-ED-ryhmämme kokoa entisestään. Nyt meitä on 277. Eilen ja tänään olemme äänestäneet uudesta puheenjohtajistosta. Ville joutui sopimuksen mukaisesti luopumaan paikastaan varapuheenjohtajana, mutta menetystä korvataan toivon mukaan sillä, että Alex vuorostaan saa varapuheenjohtajuuden jostakin valiokunnasta. Itse olen saamassa lisäpaikan energia- ja teollisuusvaliokunnasta, mistä olen hyvin iloinen.

Tämän viikon isoin ja odotetuin uutinen koskee kuitenkin komission ulostuloa suurella energia- ja ilmastopaketilla. Kyseessä on runsaan kymmenen asiakirjan kokonaisuus, joka on EU:n tähän asti suurin yritys luoda yhtenäistä energiapolitiikkaa ja löytää tehokkaat tavat hidastaa ilmastonmuutosta.

Paketissa esitetään joukko kunnianhimoisia tavoitteita kasvihuonekaasupäästöille ja uusiutuville energialähteille. Hyvää on, että tavoitteeksi asetetaan nykyistä laajempi päästövähennysrintama ja sen mukainen kansainvälinen ilmastosopimus. Toisaalta ongelma on, että yhä edelleen puhutaan vain teollisuusmaiden päästöistä: kun nimenomaan Kiinan ja Intian päästöt kasvavat huimaa vauhtia ja ne yhä lasketaan kehitysmaihin, tilanne ei avaa toiveikkaita näkökulmia ilmastomuutoksen torjuntaan. Mitäpä silloin auttaa, vaikka vuoden 2012 jälkeen voitaisiinkin vähentää teollisuusmaiden päästöjä 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tai että EU vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, kuten nyt komissio sitoutumishalunsa ilmaisi. Hyvä että näin tehdään, mutta rehellisyyden nimissä täytyy todeta, ettei tämä yksilöhurskaus selätä vielä ongelmaa.

Komissio puhuu uudesta teollisuusvallankumouksesta, hiilidioksidipäästöiltään vähäisen talouden kehittämisestä. Hyvä niin, erinomaista. Jälleen olisi taas huolehdittava siitä, että tämä toteutetaan Eurooppaa laajemmalla rintamalla – muuten käsite teollinen vallankumous saa tahattomia piirteitä: se todella merkitsisi raskaan teollisuuden siirtymistä sinne, missä vaikkapa teräksen, paperin tai sementin kysyntään vastataan saastuttavammin ja suuremmilla päästöillä.

”Ilmastonmuutos on suurimpia uhkia planeetallemme ja sen vuoksi meidän on pakko ryhtyä toimiin. Olemme tänään sopineet kunnianhimoisista mutta kuitenkin realistisista tavoitteista, jotka tukevat EU:n globaalia toimintaa ilmastonmuutoksen ja sen vakavimpien vaikutusten torjumiseksi. Kehotan muita teollisuusmaita seuraamaan esimerkkiämme, asettamaan samat päästöjen vähentämistä koskevat tavoitteet ja pyrkimään nopeammin kansainväliseen sopimukseen maailmanlaajuisista päästövähennyksistä”, ympäristökomissaari Stavros Dimas ilmoitti tänään lehdistölle.

Edessämme on todellisia haasteita. Maapallon lämpötila nousee tällä vuosisadalla yli 5°C yli 50 prosentin todennäköisyydellä. Ennusteiden mukaan nykyisten energia- ja liikennepolitiikkojen noudattaminen tarkoittaisi, että vähentymisen sijaan EU:n päästöt lisääntyisivät noin 5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Nykyisten suuntausten ja politiikan jatkuessa EU:n riippuvuus energian tuonnista kasvaa niin, että tuonnin osuus energian kokonaiskulutuksesta nousee tämänhetkisestä 50 prosentista 65 prosenttiin vuonna 2030. Lisäksi energian sisämarkkinat ovat edelleen keskeneräiset.

Komissio yrittää vastata tänään kolmen keskeisen pilarin avulla. Niitä ovat energian toimitusvarmuudesta huolehtiminen, kilpaillut energiamarkkinat ja ilmastonmuutoksen hillintä. Tasapainoinen lähtökohta on hyvin perusteltu tilanteessa, jossa huolenaiheita on monta, ei yksi.

Share Button

09.tammikuu 2007

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: