Vierailin Satakunnan ympäristöntutkimuslaitoksella Porin Reposaaressa. Taustalla näyttelymateriaaleja, Reposaaren edustalta löytyneitä kiintoisia vieraslajeja, jotka ovat kulkeutuneet aikoinaan vanhojen veneiden pohjalastissa.
Tänään työnkuvaa hallitsivat varapuheenjohtajuus ja vaalit. Tein keikan Poriin tavatakseni Kokoomuksen satakuntalaisia kansanedustajehdokkaita ja osallistuakseni nuoren Porin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan varatuomari Sampsa Katajan kanssa keskustelutilaisuuteen. Kataja on Kokoomuksen tulevaisuuden lupauksia, mielestäni hyvin todennäköinen ministerinimi 2011. Nimen sointuvuudesta Kataiseen on haittaa ja hyötyä, maun mukaan: Katajan kokoomustilaisuuksiin tulee aina niitäkin, jotka luulivat tulleensa kuulemaan Kataista.
Olin ollut tunnin verran lumisessa Porissa ja puhunut sekavasti radiossakin ennen kuin tajusin, että minähän olenkin tosiaan Porissa. Pori, se kesäinen versio, kuluu perheemme säännöllisiin tapoihin. Lapsemme on kasvatettu metrilakun voimalla musiikin ystäviksi, ja nythän se jo näkyy: kaksi nuorimmaista ovat Pop-Jazzin oppilaita, vanhin opiskelee Sibelius-Akatemiassa, muun muassa jazzlaulua. Joskus Poriin on tultu veneellä, joskus autolla tai bussilla mutta aina sinne on tultu. Vaan olipa vaikea tajuta, että Kirjurille voi tulla myös talvi.
Kokoomukselle odotellaan kolmea paikkaa maalisvaaleissa Satakunnasta. Sampsaa veikkaan varmaksi läpimenijäksi, ja kiinnostavia kysymyksiä ovat sitten esimerkiksi, miten kahdelle Kokoomukseen siirtyneelle, muualla erittäin hyvin menestyneelle rouvalle käy. Rovasti Marjatta Kaartinen keräsi viimeksi Keskustan listoilla paljon ääniä, samoin Leea Hiltunen Kristillisdemokraattien listoilla. Mutta todettakoon, että koko lista on hyvä!
Ennen poliittiista osuutta oli tieteellinen osuus. Sain tilaisuuden vierailla Turun yliopiston Satakunnan ympäristöntutkimuslaitoksessa. Yksi laitoksen tutkimusaiheista on poliitikolle erityisen kiinnostava, ja sitä esiteltiin Ilkka Jussilan johdolla: ympäristötutkimuksen yhteys yhteiskunnalliseeen päätöksentekoon. Tämä on aihe, jota olen itsekin usein pohtinut, myös kirjassani. Ainakin meitä europolitiikassa lähestyvät toisaalta ympäristöjärjestöt ja toisaalta yritykset, molemmillahan on taloudelliset ja muut intressit pelissä. Sen sijaan tieteellinen tieto tahtoo jäädä pimentoon, ellei sitä vasta vasten tavoittele. Minä olen jo vuosien ajan ratkaissut tämän eräänlaisella professoriverkostolla, johon pidän säännöllistä yhteyttä. Mutta nyt ajat ovat vähitellen muuttumassa: myös tutkijat ovat oppineet lobbaamaan ja satsaamassa siihen, jo siksikin että EU:n tutkimusmäärärahojen merkitys on melkoinen.
Ilta päättyi Kahvila Korvaan ja sen jälkeen keskustelutilaisuuteen Sampsa Katajan kanssa, aiheena arvot. Hämmästyttävän iso joukko ihmisiä oli vaivautunut paikalle – rohkaisevaa!
