Sternin pikku virhe

Risto Ranki, valtiotieteen tohtori ja teollisuusneuvos, informoi pari päivää sitten pikku yksityiskohdasta ns. Sternin raporttiin liittyen.

Brittihallitushan tilasi Maailmanpankin ex-ekonomistilta Nicholas Sterniltä selvityksen ilmastomuutoksen kustannuksista. Sen ydinviesti on suunnilleen niin, että ilmastonmuutoksen torjuntaan kannattaa nyt laittaa vähän rahaa, koska jos niin ei tee, joutuu myöhemmin laittamaan paljon rahaa.

Ranki kuuli VM:stä, että raportin päätelmät muuttuvat aivan täysin, jos erästä keskeistä lähtöoletusta muutetaan. Kyse on diskonttokorosta, jona on käytetty vain 0,1 %, kun investointilaskelmissa yleensä on esim. 3 %. Sternin raporttiin on kuulemma tulossa tältä osin pieni täydennysosa.

Virhetekijähän on merkittävä. Omassa pikku päässäni olen pohtinut myös sitä, onko Stern ottanut laskelmissaan huomioon yksipuolisen ilmastopolitiikan hiilivuodon muodossa syntyvät negatiiviset vaikutukset. Eli kun laittaa rahaa torjuntaan, pitäisi varmistaa että muutkin laittavat.

Sternin virheeseen ovat kiinnittaneet muutkin huomiota. Siitä kirjoitti tuore The Economist kiinnostavan artikkelin. Sternin käyttamät kertoimet delta ja eta ovat keskeisiä siina, miten Sir Nicholas arvottaa toisaalta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia, toisaalta nykyisen sukupolven solidaarisuutta köyhimpiä kohtaan. Lyhyesti: Stern näyttäisi valinneen arvot, joilla tulevat sukupolvet ovat tärkeampiä kuin nykyisen sukupolven köyhät.

Yleisesti ottaen tulevat sukupolvet ovat kuitenkin rikkaampia kuin edelliset, joten raporttiin leivottu ajatus "kaiken mahdollisen tekemisestä nyt" tulevien kustannusten saastamiseksi ei välttamättä olekaan niin kestävä.

Vastaavasti Sternin valitsema arvo etalle (1) tulisi kaksin- tai nelinkertaistaa, silla yksi ei ota riittävästi huomioon tulonlisän merkitystä köyhän hyvinvoinnin kasvuun. (Ongelma on vähän sama kuin %-korotukset suomalaisessa tupo-neuvottelussa.) Sternin raportin ei-niin-pieni virhe on siis se, etta hän on vankkumattoman solidaarinen (omille) jälkeläispolvilleen, mutta ei nykyisille lähimmäisilleen köyhissä maissa. Aivan eri asia on sitten se, että Sternin raportti näyttää muuttaneen poliittisen agendan paljon suotuisammaksi ilmastomuutoksen vastaiselle työlle: asia on muuttunut yleiseksi totuudeksi, joka kaikkien on otettava huomioon. Olisiko siis pienet tai isotkin virheet vain annettava anteeksi?

Yhtä kaikki, mikään ei muuta sitä, että ilmaston lämpenemistä vastaan pitää taistella.

The Economistin artikkeli Sternin raportista

Share Button

15.joulukuu 2006

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: