Aamu alkoi parlamentin sijasta EPP:n puoluetoimistolla Rue du Commercella. Käsittelimme energiaraporttia, jota olen ollut työstämässä EPP-puolueita varten. Nykyään tuntuu siltä, että puhuttiin energiasta milloin vain, aina joutuu sanomaan ajoitusta loistavaksi. Energiaa ja sähköä koskevia uutisia tulee niin paljon, kuten tästäkin blogista voi päätellä.
Kansainvälisen energiajärjestön maanantainen ydinvoimasuositus kirvoitti vilkkaan keskustelun puolue-edustajien joukossa. Enemmistö vaikuttaa olevan sitä mieltä, että Euroopan trendi ajaa alas ydinvoimaa on ollut virhe.
Kun aikaa jäi muullekin keskustelulle, se meni siirtolaispolitiikan kautta perustuslain kohtaloon. Nicolas Sarkozyn taannoisia puheita "minisopimuksesta" (Minitreaty) tulkittiin yhä – aiheestahan oli hvyä keskustelu myös Helsingissä viime kuussa EPP-Summitissa, johon itsekin osallistuin. Tuolloin Claude Juncker sanoi, ettei ei-sanojien pidä määrätä mitä kyllä-sanojat saavat tehdä.
Puheilla mini-treatystä on tietenkin looginen rooli: jos luodaan sopimus, jota ei kirjoiteta kynällä vaan saksilla, ja kutsutaan sitä minisopimukseksi, pelättyä asiat sotkevaa kansanäänestystä ei kai sitten tarvita. Nykyisen sopimusehdotuksen ei-välttämättömät osat pudotettaisiin pois, kuten vaikkapa osa kolmonen. Se on lähes identtinen Nizzan sopimuksen kanssa ja voitaisiin tipauttaa pois, jos ensimmäiseen osaan laitettaisiin maininta, että sopimus täydentää Nizzan sopimusta. Perusoikeuskirjan osuudestakin puhuttiin samalla logiikalla: siihen voitaisiin viitata ensimmäisessä osassa.
Päivän uutinen sattuu kuulumaan romantiikkaosion piiriin. Iltapäivälehtien tietojen mukaan pääministeri Matti Vanhanen on katkaissut suhteensa Susan Kuroseen. Itse rakkauteen ja sen syihin ei ole viisasta ottaa kantaa, Dostojevskia lainatakseni se on "Jumalan salaisuus".
Mutta kaipa raameja uskaltaa kommentoida: eivät ne ole julkisessa tehtävässä olevan pääministerin tapauksessa helpot. Ymmärrän Vanhasen ratkaisun, jopa luulen ettei hänelle jäänyt paljon vaihtoehtoja viimeaikaisten lehtijuttujen jälkeen. Anna-lehteä lukiessa aloin pelätä, että ellei Matti pistä julkisuudelle jarruja päälle, pian Keskusta saa uuden matin ja mervin. Rakkaus on vaikeaa, ja lehtien sivuilla reposteltu rakkaus suoranaista piinaa.
Tänään illalla lennän vielä Bratislavaan osallistuakseni ekumeeniseen dialogiin, huomenna sitten taas Helsinkiin. Maanantaina Strasbourgiin, tiistaina Nairobin ilmastokokoukseen, perjantaina takaisin, ensi viikolla Bridgetowniin. Jos palindromit ja blogi jää päivittämättä, syy voi liittyä matkustushysteriaan.
