Dostojevski rakkaudesta ja avioliitosta

"Rakkaus on Jumalan salaisuus ja sen on oltava kaikilta vierailta katseilta salattu, mitä tahansa siinä tapahtuukin. Niin on pyhempi, niin on parempi. He kunnioittavat toisiaan enemmän, ja moni asia perustuu kunnioitukseen. Ja jos kerran oli rakkaus, niin miksi rakkaus menisi ohi! Eikö sitä muka voi vahvistaa? Vain harvoissa tapauksissa sitä ei voi vahvistaa. Ja jos mies on hyvä ja rehellinen, niin kuinka rakkaus voisi mennä ohi? Avioliiton alkurakkaus tosin menee ohi, mutta myöhemmin tulee vielä parempi rakkaus. Sielut yhtyvät, kaikki asiat hoidetaan yhdessä, ei salata toiselta mitään.

Ja kun alkaa tulla lapsia, kaikkein vaikeimmatkin ajat tuntuvat onnellisilta. Kunhan vain rakastetaan ja ollaan rohkeita. Työkin tuntuu silloin hauskalta. Silloin ihminen välistä luopuu leivänpalasesta lastensa hyväksi, ja sekin tuntuu hauskalta. Hehän sitten rakastavat sinua siitä. Siis ikään kuin talletat itsellesi. Lapset kasvavat, ja sinä tunnet, että olet esimerkkinä heille, että sinä olet heidän tukensa. Ja että vaikka sinä kuoletkin, lapsesi kantavat koko elämänsä ajan sinun tunteitasi ja ajatuksia itsessään, koska he ovat saaneet ne sinulta, omaksuneet sinun kuvasi ja olemuksesi. — Eikö se ole silkkaa onnea, kun he ovat yhdessä kaikki kolme mies, vaimo ja lapsi. Niiden hetkien takia voi antaa paljon anteeksi."

Fedor Dostojevski: Kirjoituksia kellarista, 1864

Share Button

08.marraskuu 2006

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: