Väestön mielenterveyden parantaminen -Tavoitteena Euroopan Unionin mielenterveysstrategia

Arvoisa puhemies,

Aivan ensiksi on syytä kiittää kollega Bowisia hänen työstään. Ja nyt en tarkoita vain tätä mietintöä vaan koko sitä panosta ja tarmoa, jolla hän on puhunut eurooppalaisen mielenterveystyön puolesta. Olen ollut parlamentin jäsen seitsemän vuotta, ja koko tämän ajan John Bowis on johdonmukaisesti muistanut pitää aihetta esillä. Minulle hän on rohkaiseva esimerkki poliitikosta, joka toteuttaa visiotaan paremmasta maailmasta määrätietoisesti ja uskollisesti. Vain siten asiat muuttuvat, kun ei alistuta sattumanvaraisuuteen ja poliittisiin tuuliin vaan tiedetään itse, mihin pyritään ja tehdään se.

Mielenterveysongelmat ovat asioita, joista on helppo vaieta. Näihin sairauksiin liittyy yhä vahva häpeän leima ja jopa syrjintää, joka saattaa pahimmassa tapauksessa estää hoitoon hakeutumisen. Asiallinen tieto ja avoimuus sekä raportissakin ehdotetut mielenterveyskampanjat auttavat tämän turhan leimautumisen hälventämisessä.

Tie aikuistumiseen on entistä kivikkoisempi. Yhteiskunnan lisääntyneet epävarmuustekijät leimaavat kasvua. Onkin hyvä, että mietintö tiedostaa varhaisen puuttumisen tarpeen ja ennaltaehkäisyn merkityksen. Erityisesti lasten ja nuorten mielenterveysongelmien ehkäisyssä on panostettava entistä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan päiväkodeissa, kouluissa, neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa. Nuori avuntarvitsija saattaa antaa koko asian vain olla ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että ei tiedä mistä apua on saatavilla. Tällöin lähipiirin, ennen muuta perheen, rooli korostuu.

Kouluterveydenhuollolla ja neuvolalla on oikein resursoituna loistavat mahdollisuudet tunnistaa lasten ja nuorten ongelmat sekä antaa varhaista apua. Samaan aikaan kun esimerkiksi omassa maassani nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet, tilastot kertovat että joka viidennen lapsen vanhemmat tekevät ansiotyötä epätyypillisinä työaikoina. Ahdistuneita koululaisia voidaan auttaa merkittävästi koulussa annettavalla ryhmämuotoisella tuella. Mutta aivan keskeistä on tukea perheitä arjessa.

Vanhemmuuden ja perheyhteisön antama tuki lapselle luo pohjan hyvälle mielenterveydelle. Nuorten ongelmien hoitamisessa lääkkeiden käyttöön turvautumisen pitäisi olla viimeinen keino. Pääpainon on oltava sosiaalisten ja ympäristötekijöiden poistamisessa ja niiden tunnistamisessa.

Ongelmat eivät poistu niistä vaikenemalla. Masennusta on jo mainittu uudeksi eurooppalaiseksi kansantaudiksi. 20 vuotta sitten hyvin harva alle 30-vuotias käytti masennuslääkkeitä. Nyt he syövät lääkkeitä yhtä paljon kuin vanhemmat sukupolvet. Jos nuorten mielenterveysongelmiin ei puututa tuoreeltaan eikä avunsaannin helppouteen kiinnitetä huomiota, maksetaan siitä kallis hinta.

Komission vihreän kirjan kauniit sanat ja hyvät aikomukset on pikimmiten muutettava tehokkaaksi lainsäädännöksi ja me parlamentissa odotamme saavamme direktiiviehdotuksen pian käsiteltäväksi

Share Button

04.syyskuu 2006

21:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: