Kun kaikki intoilevat (Nykypäivä)

Asem-kokouksen aikana Suomessa näyttävästi Millennium-palkittu Shuji Nakamura lausui Suomen-vierailullaan rajun heiton: "Kaikki intoilevat nyt biopolttoaineista, mutta biomassan hyötysuhde on vain 0,2 prosentin luokkaa."

Suomalaispoliitikkojen kannattaisi nyt kuunnella professorin lausuntoa tarkkaan. Äänessä oli todellinen energiatehokkuuden toivo, jonka kehittämillä led-valoilla on mahdollisuus leikata sähkökulutusta tuntuvasti. Kolmekymmentä prosenttia maailman sähkönkulutuksesta menee valon tuottamiseen, ja teoriassa ledit voisivat pudottaa osuuden murto-osaan, hehkutti näkymiä myös uusin Tekniikka ja talous.

Nakamuralta odotetaan lisää, sillä hänen puolijohdelöytönsä saattaa mullistaa myös liikenteen: sen avulla voidaan tuottaa vetyä autojen polttoaineeksi. Vety on ihannepolttoaine, josta ei synny saasteita. Ongelma vain on, ettei sitä ole. Se täytyy tehdä.

Toistaiseksi realistisimpina on pidetty suunnitelmia tuottaa vetyä ydinvoimalla tai tuulivoimalla. Nyt Nakamuran puolijohde hajottaa vettä auringonvalon avulla suoraan, ilman sähköä. Menetelmä ei tuota hiilidioksidia, eikä siinä tarvita vaarallisia kemikaaleja. Suunnitelmat ovat vasta alussa eikä kaupallisia mahdollisuuksia ole selvitetty, mutta itse tekniikka toimii moitteettomasti – Suomessakaan mikään ei estäisi sen hyödyntämistä. Talon katolla voisi olla vetyä tuottava laitteisto, joka tuottaa polttoainetta asukkaiden autolle. Pitemmällä aikavälillä Nakamura uskoo hyötysuhteen nousevan 40 prosenttiin.

Tässä valossa Nakamuran biopolttoaineheitto panee ajattelemaan sitä, mitä lainsäätäjän todella kannattaa säätää ja mitä ei. Jos emme ota huomioon tekniikan kehitystä vaan sidomme maailmanparantamisemme olemassa oleviin vaihtoehtoihin nimeämällä ne, olemme vaarassa tehdä lainsäädäntöä, joka on jo syntyessään vanhentunutta. Tavoitteiden sijasta jumitutaan keinoihin.

Siksi etanolin käyttöpäätös liikennepolttonesteissä ja niihin liittyvistä investointituista panee miettimään. Se ei vähennä hiilidioksidipäästöjä eikä merkittävästi riippuvuutta tuontienergiasta, sillä lannoitteiden energia on maakaasupohjaista. Päätös tulee vaatimaan mittavia lisätukia maataloudelle.

Kun päätöstä ei ole sidottu varsinaiseen ongelmaan, kasvihuonekaasujen kokonaistaseeseen,se ei sisällä kannusteita tehdä päästöjä oikeasti vähentäviä tuotteita kustannustehokkaasti. Nyt lakiin tuleva tapa ei huolehdi kuin siitä, että polttoaineessa on "biokomponenttia" tietty määrä, päästöistä viis.

Lainsäätäjä tuskin on niin kaukoviisas, että pystyy sanomaan, mikä polttoaine on tulevaisuudessa päästö- ja kustannustehokkain. Olisikin fiksumpaa antaa kehittäjille vapaus; kehityksen suunnan ohjauksen pitää vain tapahtua oikeilla argumenteilla.

Tässä suhteessa Raimo Sailaksen taannoinen kritiikki uskonnollisen hurmoksen piirteitä saaneesta bioenergiakeskustelusta on aivan paikallaan. On syytä tarkkaan tutkia aineen todellista hiilidioksiditasetta ja ekotehokkuutta, ennen kuin bio-etuliitteestä riemastutaan. Tätä Kokoomuskin on bioenergialle sinänsä myönteisissä kannanotoissaan aina korostanut.

Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola on Kokoomuksen varapuheenjohtaja ja Euroopan EPP:n energiatyöryhmän vetäjä.

Share Button

21.syyskuu 2006

21:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: