Loikkauksista

thumb___pic000830

Lähdimme eilen 26-vuotishääpäivämme kunniaksi lyhyelle lomalle Kreikkaan, jossa vietämme loppuviikon. Politiikka on kuitenkin siitä jännää, että se yllättää milloin vain, lomallakin. Nyt sen tekevät loikkaukset, joita koskevia uutisia oli eilen runsaasti. En aikonut blogata vuotuiselta honeymoonilta, mutta on vaikea jättää kommentoimatta KD:n puheenjohtajan paheksuntaa Kokoomuksen ryöstökalastuksesta. Syynä oli Kristillisemokraattien pitkäaikaisen varapuheenjohtajan ja puoluehallituksen jäsenen Leea Hiltusen loikka Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaaksi.

Ryöstökalastus on sanavalintana mielenkiintoinen. Ryöstökalastuksessahan on kyse ekologisen tasapainon horjuttamisesta ja kokonaisen kalakannan hävittämisestä. Toistaiseksihan tämä on ollut vain tiettyihin yksilöihin kohdistuvaa täsmäpyyntiä – vai näkeekö Päivi Räsänen itse tässä jo ainekset koko uhanalaisen KriDe-kannan romahtamiselle?

On paikallaan pohtia, mistä tämä moraalinen närkästys nousee – kyseessähän ovat kuitenkin aikuiset, harkintakykyiset ihmiset, jotka tekevät isoja elämänvalintoja. Argumentaatiossa oli sen verran moraalista voimaa, että hakematta tuli mieleeni kymmenen käskyä. Mahtoiko Räsänen ajatella yhdeksättä ja kymmenettä käskyä, jotka varoittavat tavoittelemasta lähimmäisensä puolisoa ja omaisuutta itselleen? Hän liittänee tämän käskyn piiriin myös poliittiset puoleet ja niiden henkilöresurssit.

Minun lienee syytä kommentoida, koska aloitin tämän loikkausten sarjan lokakuussa 2003. Kokoomus ei ryöstökalastellut minua, toisaalta en itsekään pyytänyt päästä heidän riveihinsä, toisin kuin Bjarne Kallis ja muutamat muut toistuvasti kertovat.

Tein päätökseni lähteä puolueesta keväällä 2003, eduskuntavaalien jälkeen. Kroonisia syitä erolle oli useita, ennen muuta puolueen vaikea kahtiajako ja siitä nouseva sisäinen linjariitely, joka esti puolueen kasvun. Lopullinen syy erolle oli kampanja, jota huijarisaarnaajana tunnetuksi tullut Leo Meller kävi Pekka Reinikaisen taustalla. Tuhansilla kirjeillä levitettiin sanaa Jumalan valitsemasta miehestä eduskuntaan. Sanoin vaalien jälkeen Kallikselle, etten enää lähde yksiinkään vaaleihin, jos puolue ei laadi eettisiä sääntöjä ehdokkaiden kampanjoille. Tuolloin ei sääntöjä haluttu. Puhuin ongelmasta myös puoluevaltuuskunnalle 29.4.03 jättäessäni puoluesihteerin tehtävät. Kotisivuillani julkaistussa puheessa ilmaisen harkitsevani lähtöä puolueesta. Ehkäpä se oli huomattu.

Reilu kuukausi tämän jälkeen sain ensimmäisen yhteydenoton Kokoomukselta – poliittisia tulevaisuudensuunnitelmiani kysyttiin ja kiinnostustani ehdokkaaksi tiedusteliin. Lupasin miettiä asiaa kesän. Kun varmistui, että KD ottaa eurovaaliehdokkaakseen Mellerin suosikin eikä vieläkään pistä kuriin mainontaa, jossa vedotaan Jumalan ehdokasmakuun, ilmoitin erostani samana elokuisena päivänä – Jumalan vastaehdokkaana olo on aika raskas osa. Kallishan sai sen sitten itsekin kokea, kun hän joutui Mellerin maalitauluksi ja 75 000 kirjettä levitettiin ympäri Suomea.

Ympyrä sulkeutui: olin taas sitoutumaton, kuten olin ollut pyrkiessäni europarlamenttiin kristillisten listoilta. Olin kaksi kuukautta vapaata riistaa, ja tänä aikana usea puolue pyysi minua ehdokkaakseen eurovaaleihin. Valintani oli kuitenkin itsestään selvä: kristillisdemokraatit sopivat Kokoomukseen luonnostaan, mehän olemme samassa europuolueessa.

Eilisistä loikkauksista olen toki iloinen. Ymmärrän silti myös kride-puolueen tuskan: tuskin voisi pahempaa menetystä olla, sillä Hiltunen on puolueensa pitkäaikaisimpia tähtiä. Voin vain sanoa, että KD on itse soppansa keittänyt. Tuolla puolueella on hämmästyttävä kyky sotkea asiansa ja ampua omiaan. Kaikkihan sellaista tekevät politiikassa, mutta jos aseena on Jumala, se sattuu aivan eri lailla. Voin kuvitella, kuinka paljon Räsänen itsekin on tämän lyömisen kohteena, ja sympatiani on suuri.

Miksi kristillnen puole ei sitten menesty Suomessa, kristillisessä maassa? Oma teoriani on se, että yksilökeskeisen protestanttisuuden ja henkilövaalin yhdistelmä on fataali. Norjan ja Ruotsin puolueet voivat listavaalin avulla pitää porukkansa kurissa, meillä villit yksilöt voivat ottaa koko puolueen panttivangikseen omintakeisilla kampanjoillaan, siksi sääntöjä olisi tarvittu.

Hiltusen uskon menestyvän hyvin Kokoomuksen riveissä, hänellä on puolueeseen sitoutuneita laajempi kannattajakunta.

Hyvä uutinen oli myös Vihreiden Hannele Luukkaisen ja Kristiina Kouroksen liittyminen. Se kertoo luottamuksesta siihen, että Kokoomus on hyvä vaikutuskanava ympäristö- ja ihmisoikeusasioista kiinnostuneille. Kouroksen mukana tulee iso määrä ihmisoikeusosaamista, mistä olen aivan erityisen iloinen.

Haluan itsekin vaikuttaa siihen, että juuri Kokoomus olisi houkutteleva puolue ympäristöstä ja ihmisoikeuksista aidosti kiinnostuneille. Tulkitaanko tämä houkuttelevuus sitten ryöstökalastukseksi, jääköön äänestäjän päätettäväksi.

thumb___pic000831

Aurinko laskee kaikenlaisten asioiden päälle – niin myös loikkauspohdintojen. Rauha kaikkien sielulle.

Share Button

30.elokuu 2006

21:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: