Avustajani Miikka katsoo Strasbourgin työhuoneessamme Vanhasen esiintymistä. Vanhasella on kaulassaan Suomen pj-kauden vaaleansininen solmio. Mistähän niitä saisi?
Suomen pääministeri Matti Vanhanen piti juuri puheensa parlamentille. Vanhanen oli asiallinen ja vakuuttava, ja olin tytyväinen Suomen hyvistä kannanotoista ja linjauksista. Hienoa oli, että eilen mainitsemani Itämerikin tuli mainituksi osana Pohjoista ulottuvuutta! Työmme parlamentissa on siis noteerattu. Vanhasen puhe löytyy tästä linkistä.
Sitten alkoi heti parlamentin jäsenten suorittama moukarointi. Pääpuolueiden edustajat olivat kannustavia ja kiittäviä, mutta jo heti vihreistä se odotettu rääkkyminen alkoi. Toisaalta Cohn-Benditistä, heidän puheenjohtajastaan, ei pidä pahastua. Se mies ei osaa olla rakentava. (Niitä ihmisiä, joille ei riitä että vastustaja on väärässä vaan hänen tarvitsee olla myös idiootti.) Mutta eivät osanneet Seppänen ja Hassikaan; molemmat nöyryyttivät puheenjohtajaa. Ei siinä vihreiden hallitusoven saranoita taaskaan rasvattu.
Suomen linjapuheesta voi sanoa, että se oli ennen kaikkea asiallinen. Yhden taktisen virheen Vanhanen teki; puheensa lopussa hän käsitteli niitä epämiellyttäviä ”ylimenokausi”-luonnehdintoja, joita puheenjohtajuuskauteemme on ennalta liitetty. Sellainen itseen kohdistuvan kritiikin kommentointi harvoin kannattaa – tai sitten pitäisi tehdä se äärimmäisen raflaavasti. Muuten kuulijan mieleen jää vain se kritiikki.
Hiljaa jäin toivomaan, että puhetta olisi vilautettu puheguru Juhana Torkille. Ehkäpä siihen olisi hänen avullaan saatu antiikin retoriset kaaret ja jännitteet – ei se silti olisi Vanhasen luotettavaa asiallisuutta kaatanut. Miksi tehdä tieten tahtoen tylsä rakenne, kun tämä jengi joka tapauksessa rakastaa draamaa? Vertailun vuoksi laitan yleisölle myös Tony Blairin vuosi sitten vastaavassa tilanteessa pitämät puheet.
Tässä on avauspuhe.
Tässä taas päätöspuhe.
Tässä puhe videona.
Jos olen rehellinen, vieläkin liikutun niistä.
Neuvoston piirakkapala (istuinsaareke kuvan keskivaiheilla) oli nyt kansoitettu suomalaisilla. Miehillä siniset solmiot, naisilla vihreät huivit. Kaikki enteilemässä seuraavaa hallituspohjaa?
Joka tapauksessa jään kiittämään Vanhasta. Uskon, että vaikka kukaan ei voinut kehua häntä väriläiskäksi – sitähän hän ei itsekään tunnu haluavan – tietty rehti jämäkkyys teki vaikutuksen kollegoihini. Suora mies, joka hoitaa hommansa ja jolla ei ole mitään piiloagendaa. Ja kuten olen sanonut, suomalaisessa sisäänrakennetussa pökkelömäisyydessä on oma diskreetti charminsa. Luulen, että se puri omalla tavallaan. Nyt ei missään nimessä pidä luistaa tältä rutikuivalta linjalta. Siitä voi tulla vielä brändi!
Taas sisäpihalla näkyi jotakin kiinnostavaa
Jotakin keskiaikaista. Mutta valitettavasti ei mitään suomalaista toimintaa näkynyt missään.
Äänestysten jälkeen minun oli tarkoitus kiirehtiä lounaalle, jossa keskusteltaisiin jätestrategiasta. Mutta matkalla sinne jähmetyin uskomattoman kauniiseen lauluun. Hämmästyin vielä enemmän kun katsoin joukkoa; he esittäytyivät saman perheen sisaruksiksi (nuorin 13, vanhin 28). Heitä on yhteensä yhdeksän mutta yksi oli tällä kertaa joukosta poissa. Tämä slovakialainen perheyhtye Surodenci Jeudruchovci (lääkäriäiti katseli sivusta ja isä miksasi musiikkia) lauloi hämmästyttävän laajalla skaalalla, oopperaa (Verdin Nabucco) jazzia, musikaalia (Porgy ja Bess sekä Les Miserables), kansanmusiikkia ja gospelia. Itkuksi meni taas. En varmastikaan ole koskaan kuullut niin vaikuttavaa esitystä parlamentissa. Yhtyeen kotisivu löytyy osoitteesta http://www.jendruchovci.org/ , mutta siitä ei valitettavasti käy ilmi, miten laja-alaiset osaajat ovat kyseessä.
Maailma on epäreilu paikka, jos tämä hämmästyttävä joukko ei ole pian maailmankuulu.
Pitää korjata sen verran, että kerran olen kuullut yhtä vaikuttavan esityksen – saan muistelemisestakin kylmät väreet. Ylioppilaskunnan laulajat vierailivat parlamentissa ja omistivat minulle serenadin. Siitä huippuhetkestä kerron blogimerkinnässäni 13.10.2004.
Nämä kuorolaiset ovat kaikki yhden ja saman perheen sisaruksia. Esitys oli vaikuttavimpia, joita olen kuullut.
Ennen kuin lähdin illaksi Kokoomusdelegaation kevätkauden päättäjäisillalliselle, kävin täysistunnossa kuuntelemassa ministeri Paula Lehtomäen vastauksia neuvoston kyselytunnilla. Itsekin esitin yhden kysymyksen. Paula vastasi kysymyksiin erinomaisesti, oli kaikki syyt olla ylpeä maannaisesta.
Illalla juhlittiin kevätkauden päättäjäisiä Kokoomusdelegaation meppien ja avustajien kesken. Piitun avustaja Antti Timonen vieressäni.
Villen avustaja Annastiina Papunen ja Piitu
Minun salaiset aseeni Miikka Nieminen ja Laura Rissanen. Tämä on onnenpäivä Miikalle, hän pääsi blogiin eli suureen julkisuuteen peräti kaksi kertaa.
