Case Boliden ja naiset tukkanuottasilla

thumb___pic000702

Sinkitty huilu

Olin tänään tutustumassa Kokkola Bolideniin, joka on maailman viidenneksi suurin sinkinvalmistaja. Sinkki on paitsi aine, jota napsitaan purkista, myös tärkeä metallin pinnoite. Minullakin on ollut sinkitty huilu. Taitaa nykyinenkin olla.

Boliden on myös päästöiltään maailman puhtaimpia sinkinvalmistajia, kuuluu niin ikään viiden parhaan kärkeen. Jos se aikoo vielä vähentää päästöjään, se ei juurikaan onnistu tuotantoa leikkaamatta.

Siksi päästökauppa on hankala juttu Bolidenin kaltaisille toimijoille. Maaliskuussa Boliden arvioi päästötonnin hintatason ollessa 25 euroa tonnilta, että sähkönhinnan nousu vastaa 400 ihmisen palkkakustannuksia vuodessa. Se on viidesosa vuotuisesta liikevoitosta, silkkaa tulonsiirtoa sähköyhtiöille.

Tilanne on vaikea, sillä kustannukset eivät ole siirrettävissä globaaliin markkinahintaan. Boliden on arvioinut, että jos päästötonnin hinta nousee viiteenkymmeneen euroon, sinkin tuotanto Kokkolassa loppuu. Tällä hetkellä sinkin kysyntä on kovaa ja hinta kohtuullinen, mutta jos hinta laskee, Boliden on vaikeuksissa.

Tätä menoa energiaintensiivinen teollisuus karkaa Euroopasta kokonaan, eikä suinkaan parempia ympäristönormeja jonnekin muualle noudattamaan. Esimerkiksi kilpailija Australiassa tekee sinkkiään hiilivoimalla, jonka hintaa päästökauppa ei siellä ole nostamassa. Kun meidän sähkö maksaa 50 €/MWh, crocodile dundeet maksavat sähköstään 18€/MWh.

Paluumatkalla kuulin Keski-Suomalaisen uutisoineen, että Kokoomuksen naiset ovat "tukkanuottasilla". Kyse on ensi viikonlopun puoluekokouksesta, jossa olen ehdolla varapuheenjohtajaksi.

Meillä ei ole minkäänlaista riitaa enkä ole haastamassa ketään erityisesti, olen vain vaihtoehtona tarjolla kollegojen ja jäsenten pyynnöstä.

Mikä siinä on? Jos kolme miestä pyrkii tehtävään, johon otetaan vain kaksi, keksisikö kukaan heidän riitelevän tai olevan tukkanuottasilla? Mutta naisten kohdalla normaalista demokraattisesta systeemistäkin saadaan kehitettyä riita ja hiuksista repiminen. Onko siis minunkin, vanhan poikakoululaisen ja miesasianaisen, pakko huomata ympärillä vellova sukupuolirasismi?

Näin se vain on. Aika nöyrtyä ja tunnustaa.

Share Button

06.kesäkuu 2006

21:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: