Minun unelmani metsään perustuvasta hyvinvoinnista ja metsäalasta vuonna 2015 – Eija-Riitta Korholan artikkeli Metsä-Akatemian kymmenvuotisjulkaisuun, joka ilmestyy syksyllä

Metsäala kukoistaa – ympäristöaate ja terve järki löysivät toisensa

Vuonna 2015 kansaa pitkään palvellut ex-ministeri Erkki Tuomioja on mietteissään. Kiireinen ministerinelämä on jo takanapäin mutta sijoittajan maineesta hän ei ole päässyt – siinä missä rahapelit ovat älyköllemme liian rahvaanomaisia ja perustuvat filosofisesti epäkiinnostavaan seikkaan, puhtaaseen sattumaan, suurisuuntaisempi sijoituspeli viehättää yhä. Se haastaa osaamaan, hankkimaan tietoa ja pitää ajassa kiinni. Valkotukkaisen lukeneen miehen toinen sitkas ominaisuus on periaatteellisuus: mitä päätetään, siinä mieluummin pysytään kuin haikaillaan jossittelun ja mahdollisten maailmojen perään. Niinpä nollakymmenen puolivälin jälkeen osakesalkku ei ole pulskistunut metsäteollisuuden osakkeilla. Sen jälkeen kun Tuomioja protestoi UPM-Kymmenen Voikkaan tehtaan lopettamispäätöstä myymällä osakkeensa pois, ei miehen luonto ole antanut periksi pyörtää päätöstä – varsinkin kun asiasta tuli niin perin julkinen.

Mutta nyt voisi samettitakkinsa vaikkapa jo kääntää.

Tokihan poliitikot tiesivät jo aikanaankin, ettei paperiteollisuuden saneerauksissa ollut kyse pelkästään bisnesmiesten ahneudesta. Taustalla oli myös lainsäätäjien aiheuttamaa päänsärkyä. Hätäisesti ajoitettu ja yksipuolinen päästökauppa oli pistänyt kansainvälisillä markkinoilla toimivat yritykset tiukoille nostaessaan kustannuksia ja energianhintaa. Se nosti myös raakapuun arvoa ja ohjasi sitä jalostuksen sijasta energiakäyttöön. Samanlaisia hankalia uutisia kantautui myös terästeollisuuden suunnalta; eräässäkin pohjoissuomalaisessa tehtaassa laskettiin vuonna 2005, että sähkönhinnan nousu vastaa 400 ihmisen palkkakustannuksia vuodessa. Se oli viidesosa vuotuisesta liikevoitosta, silkkaa tulonsiirtoa voittoa tuottaville sähköyhtiöille – eikä tuo kustannus ole siirrettävissä globaaleihin markkinahintoihin. Harvalla poliitikolla oli otsaa ottaa asiaa puheeksi ja vaatia keskeyttämään tätä hullutusta, vaikka mieli teki.

Nyt vuonna 2015 eurooppalainen metsäteollisuus elää toisenlaisia aikoja. Se on kutkuttavan dynaaminen ala, johon tekisi mieli jopa sijoittaa. Se on kestävää ja kilpailukykyistä, jopa kiusallisen kiinnostavaa. Klusteri tuottaa usean teollisuudenalan tarpeisiin lukuisia arvokkaita aineita, joiden esikuvina olivat aikoinaan xylitol ja benecol. Ala pyörittää merkittävää tutkimustyötä, jonka sydän on Viikkiin perustettu VIT, Viikki Institute of Technology; sen rinnalla jenkkien maineikas MIT vaikuttaa teknologian terminaalihoidolta.

Metsäteollisuus käyttää edelleen huomattavan määrän puuta designiin ja rakentamiseen sekä kuituja paperiin. Rakennusmateriaaliteollisuus on kehittänyt koko joukon uusia ratkaisuja, joiden avainsanana on terveellinen asuinympäristö. Suomalaiset muotoilijat ovat taas kiinnostavia maailmallakin.

Alassa on kutkuttavinta sen luovat kehitysnäkymät, etenkin Suomessa. Menneistä suomalaisista saavutuksista oli valtava hyöty, kun globalisaatioahdinko pakotti luoviin ratkaisuihin. Suomen kaksi globaalisti merkittävää klusteria, tieto- ja viestintäteknologia sekä metsäteollisuus kohtasivat toisensa. Vahvuutemme olivat maan osaamisen yhdistelmässä, jonka tutkimukseen oli vuosia panostettu mm. VTT:ssa, Nokialla ja Teknillisessä korkeakoulussa. Metsä- ja tietotekniikkasektoreiden rajapinnassa pääsi muhimaan paljon uusia mahdollisuuksia, ja suomalainen osaaminen on nyt näillä alueilla maailman kärkitasoa.

Siksi paperiteollisuus on juuri aloittamassa uuden sukupolven paperituotteiden kaupallistamisen. Niihin on yhdistetty painotekniikalla toteutettua elektroniikkaa, hybridimediaksi kutsuttua ihmettä. Kaupoissa on myyty Glorian irtonumeroa, jonka sivulla on maailman ensimmäinen animoitu lehtimainoskuva.

Hybridimedia tarkoittaa erilaisten kuitupohjaisten ja digitaalisten viestintävälineiden yhdistelmiä. Sanomalehdissä ja muissa painotuotteissa on viivakoodeja tai muita sähköisiä koodeja, joita kyetään tulkitsemaan matkapuhelimella. Kuluttajat ovat jo tottuneet älykkäisiin pakkauksiin ja antureihin, uusia sovelluksia älypinnoista ja paperille painetusta optiikasta esitellään kasvavalla vauhdilla.
Suomalaiset paperiosaajat ovat siis kaupallistaneet osaamisensa ja ovat kansainvälisiä huippuja. Suomalainen kuidunkäsittelyn taitotieto on sovellettu keräyspaperin kuitujen jalostamiseen ja suomalais-kiinalaiset tieteelliset paperinkierrätyskonferenssit ovat kansainvälisen paperiteollisuuden vuotuinen merkkitapaus, josta kukaan ei voi jäädä pois.

Vuonna 2015 yksipuolisista päästökaupoista on jo päästy laajaan ilmastopolitiikan rintamaan – joskin alkuperäisestä ideasta voimakkaasti myönnytyksiä tekemällä – ja markkinat toimivat loogisemmin. EU:n ilmastopolitiikan arkkitehdeille oli aikoinaan kova pala myöntää tehdyt virheet, mutta päästöoikeuksien huimiin korkeuksiin kohonnut hinta aiheutti lopulta sellaisen kriisin, ettei vaihtoehtoja ollut. Teollisuus olisi karannut Euroopasta kokonaan, eikä suinkaan parempia ympäristönormeja noudattamaan. Lopulta poliitikkojen oli myönnyttävä yleisön paineen alla; etenkään kuin näyttöjä päästökaupan eduista ympäristölle ei voitu osoittaa.

EU:n antamat velvoitteet uusiutuvan sähköntuotannon osuudesta on ratkaistu luovasti: arvokasta puuta ei kaadeta suoraan energiatuotantoon vaan uusiutuvaa energiaa saadaan riittävästi teollisten prosessien kasviperäisistä sivutuotteista. Lisäksi ruotsalainen kuningasidea hakkuutähteen paalauksesta, jonka sittemmin suomalaiset kaupallistivat, on pitkään jatkanut voittokulkuaan maailmalla taaten merkittävät määrät uusiutuvaa energiaa. Siinäkin hyötysuhde on optimoitu: vasta logistiikan loppupäässä tietokone seuloo, mikä osa materiaalista kelpaa kuiduksi ja mikä joutaa suoraan energiakäyttöön. Menetelmän kehittäminen on johtanut jopa siihen, että nykyään kaikki halkaisijaltaan pieni puu niputetaan paaleiksi ja paalit toimivat näin myös levyteollisuuden raaka-aineena. Menetelmä on nostanut pienpuun käytön hyötysuhteen ja laadun aivan uudelle teolliselle tasolle. Ja lopuksi metsän ravinnekierto pidetään luonnollisena palauttamalla pelletoitu puutuhka optimoitujen ravinneohjelmien mukaan metsiin.

EU-direktiivien sovelluksessa ja tulkinnassa ympäristölupavirastoissa ja alueellisissa ympäristökeskuksissa ovat alkaneet puhaltaa uudet raikkaat tuulet: on viimein ymmärretty, että tarkoitus on ratkaista ongelmia eikä luoda niitä lisää. Kuutisen vuotta sitten voimaan tullut EU:n jätedirektiivi selkeytti jätteen määritelmää ja päästi viimein teollisten prosessien sivutuotteet pahasta. Asennemuutos on helpottanut tuntuvasti sivutuotteiden hyödyntämistä ympäristön parhaaksi. Edellä mainittua tuhkaakaan ei sen tähden tulkita jätteeksi vaan tuotteeksi, joten sen hyödyntäminen on helpompaa ja kaatopaikat säästyvät turhilta lasteilta. Myös kemikaaliasetus REACHin kohdalla onnistuttiin yhteispäätösmenettelyssä välttämään ne kauhukuvat, joita komission ensimmäinen esitys paperi- ja selluteollisuudelle loi.

Niinpä vuonna 2015 Tuomioja miettiikin kuumeisesti, kehtaisiko sittenkin ostaa metsäteollisuuden osakkeita, sillä niillä olisi paras tuotto ja innovatiivinen maine. Kaikeksi ihmeeksi ympäristöjärjestötkin ovat viimein lakanneet osoittamasta metsäteollisuutta – paitsi hyvänä esimerkkinä muille teollisuudenaloille.

Share Button

24.huhtikuu 2006

21:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: