Komissio vastasi Korholan kysymykseen koskien Suomen kirjastoapurahan tulevaisuutta

KIRJALLINEN KYSYMYS E-0859/06
esittäjä(t): Eija-Riitta Korhola (PPE-DE)
komissiolle

Aihe: Suomen kirjastoapurahan tulevaisuus

Suomen kirjastoapurahajärjestelmän kautta jaetaan apurahoja kotimaisille kirjailijoille ja kääntäjille, koska heidän teoksiaan on maksutta lainattavissa ja luettavissa yleisissä kirjastoissa. Kirjastoapurahojen ja -avustusten määräraha on sidottu yleisten kirjastojen edellisen vuoden kirjahankintoihin ja se on suuruudeltaan 10 prosenttia hankintojen kokonaissummasta. Apurahat ovat harkinnanvaraisia eivätkä perustu esimerkiksi lainausmääriin. Avustuksista päätettäessä huomioidaan sekä kirjailijan aiempi tuotanto että nykyinen luova työvaihe. 1960-luvulta lähtien maksettu harkinnanvarainen apuraha on elintärkeä vähälevikkisen kirjallisuuden tekijöille.

Euroopan komission mielestä apuraha syrjii ulkomaalaisia ja se on ehdottanut apurahan tilalle kaikkien EU-maiden kirjailijoille maksettavaa korvausta, joka perustuu lainausmääriin. Käytännössä tämä tarkoittaisi avustuksen ohjautumista ulkomaisille menestyskirjailijoille ja samalla vähentäisi kotimaisilla, eurooppalaisittain varsin harvinaisilla kielillä, julkaistavien teosten määrää.

Onko komission tarkoituksena todella rapauttaa esimerkiksi suomalaisen ja suomenruotsalaisen lyriikan asema, joiden lainausmäärät eivät ole suuria, mutta kulttuurinen arvo korvaamaton? Miten kansallista kulttuuria pitäisi komission mielestä tukea apurahan sijaan?

E-0859/06FI
Charlie McCreevyn
komission puolesta antama vastaus
(28.4.2006)

Komissio suhtautuu tietenkin myönteisesti kulttuurin edistämiseen Euroopassa. Tämä tavoite otetaan huomioon komission eri toimintalinjoissa, ja yhteisön lainsäädännön mukaan jäsenvaltiot voivat panna täytäntöön soveltuvia toimintatapoja kulttuurin alalla (esimerkiksi edistämiskampanjoita ja apurahoja).

Komissio on käynnistänyt jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn ainoastaan sellaisen EU:n direktiivin (1) epäasianmukaisen soveltamisen johdosta, jonka mukaan eurooppalaisilla tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa lainaus yleisölle. Jäsenvaltioilla on kuitenkin mahdollisuus poiketa tästä oikeudesta sillä edellytyksellä, että oikeuden sijaan myönnetään korvaus ainakin tekijöille. Siinä tapauksessa jäsenvaltiot vahvistavat korvauksen ottaen huomioon kulttuurin edistämistä koskevat tavoitteensa. Tietyt laitokset voivat saada vapautuksen kyseisestä korvauksesta, kunhan vapautus ei koske kaikkia laitosten ryhmiä, kuten kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetaan. Komissio katsoo, että Suomen lainsäädännön mukainen poikkeus ei tältä osin täytä direktiivin vaatimuksia. Komissio on yhteydessä Suomen viranomaisiin, jotta löydettäisiin yhteisön oikeuden mukainen ratkaisu.

Komissio ei millään tavoin puutu Suomen viranomaisten perustaman järjestelmän muihin näkökohtiin.

(1) Neuvoston direktiivi 92/100/ETY, annettu 19 päivänä marraskuuta 1992, vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla (EYVL L 346, 27.11.1992).

Share Button

27.huhtikuu 2006

21:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: