Iloinen sisu nousee (Nykypäivä)

Terveiset vaalikentiltä! Viimeinen vaaliviikko sai mepinkin kalenterin uusiksi – päätin jättää Brysselin valiokunnat väliin ja kampanjoida kaikin voimin, jotta mitään ei jäisi jossittelun varaan. Kaikkemme tehtiin, ja sen on pakko riittää.

Kokemus on ollut silmiä avaava ja opettava. Kävi vaaleissa sitten miten tahansa, me olemme voittajia.

Olemme voittajia, koska olemme kokeneet aitoa iloa ja innostusta. Koskaan Kokoomus ei ole näyttänyt tältä, iloisten ihmisten joukolta, joita vetää liikkeelle valtava into ja halu muutokseen. Kymmenet Cafe Niinistöt poikivat värikkäitä ideoita vaalityöhön. Ideat kelpaavat ja toimivat, koska ne ovat raikkaita.

Kun aikoinaan liityin Kokoomukseen, perustelin valintaani sillä, ettei se ole tunkkainen koneistopuolue. Myönsin että yksilöiden yhteenliittymässä on heikkoutensakin mutta minua viehätti se henkinen vapaus ja ajattelun liikkumavara, joka kokoomuslaisuuteen liittyy. Nyt tuo vapaus on näyttänyt parhaat puolensa. Me kykenemme yhteistyöhön, jota leimaa luovuus ja ilo. Siitä voimme olla nöyrän ylpeitä.

Olemme voittajia, koska olemme löytäneet keskusta-oikeistolaisella kentällä uuden yhteistyön alun. Se ei jää tähän vaan avaa uusia mahdollisuuksia. Vielä kun löytäisimme sille yhteistyölle hyvän nimen. Minun laillani moni vierastaa porvari-sanaa – en mahda sille mitään, että siihen sanaan liittyy mielikuvissani liikaa krääsää ja valmiita asenteita, olohuoneen sisustusta myöten.

Olemme voittajia, koska meillä riittää positiivista sanottavaa ehdokkaastamme ja pelotteluun ei tarvitse alentua. Oikeastaan tuo pelottelu, jota kuluneella viikolla on riittänyt, on vain yhdistänyt lisää: kun olin Pohjanmaalla, huomasin, että ainakin pohjalaisten sisun se nostaa.

Yritän nyt sanoa tämän kauniisti ja nöyrästi, mutta silti selvästi: minun käy sääliksi demareiden tuskaa. Noinko kipeästi ajatus vallan herpoamisesta ottaa? Pitääkö sen vuoksi kääntää maailma ja arvot ylösalaisin? Jokainen vähänkään Paavo Lipposen puheita ja painotuksia seurannut voi huomata, että Nato-uhkailu ei ole Lipposen oma ääni, vaan demareiden tilaama marina. Kuinka kiitollisuudenvelkainen Lipposen täytyy demareille ollakaan, kun hän suostuu uhraamaan älyllisen rehellisyytensäkin Tarjaa kampanjoidessaan. Ja miksi pilata hienon miehen hieno ura? Enää puuttuu vain, että Niinistön tukijaksi ilmoittautunut Jaakko Iloniemi (sd) leimattaisiin ulkopoliittisesti harhaiseksi tapaukseksi.

Olemme voittajia, koska meillä on asiaa vaalien jälkeenkin. Status quolla, vallitsevalla asetelmalla, on taipumus voittaa silloin, kun selkeä viesti puuttuu. Mutta jos selvä viesti on, silloin se on voitettavissa. Tämä kampanja on ollut demytologisoinnin, myyteistä riisumisen aika. On jo aikakin: puhdas ympäristö ei ole yhden suunnan yksinoikeus, ei myöskään hyvinvointi, rauha tai globaali oikeudenmukaisuus.

Share Button

25.tammikuu 2006

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: