Brunila oikeilla jäljillä päästökaupassa Mielipide Kauppalehdessä

Metsäteollisuuden toimitusjohtaja Anne Brunila on oikeassa kyseenalaistaessaan päästökaupan toimivuuden (KL, 18.1.06). Hän sanoo, että olettamukset, joihin koko systeemi perustui, eivät toteudu käytännössä. Johtopäätös on aivan totta – nimenomaan ne perusteet, joilla me lainsäätäjät hankkeeseen ryhdyimme, ovat osoittautuneet vääriksi.

Vain eurooppalaiset voittoa tuottavat energiayhtiöt voivat pitää päästökauppaa onnistuneena hankkeena, sillä se tuottaa niille valtavat wind fall –voitot. Muu teollisuus joutuu sen tosiasian eteen, että kustannukset kasvavat ja sitä myöten paine siirtää tuotantoa päästökaupan ulkopuolisiin olosuhteisiin. Hiilivuodoksi tilannetta kutsutaan silloin, kun tuotanto siirtyy huonompien ympäristönormien piiriin. Vaikka päästöt asukasta kohden Euroopassa vähenisivätkin, näin ne kasvaisivat maailmanlaajuisesti.

Kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosaston ylijohtajan, Taisto Turusen, mielestä Euroopan unionin päästökauppasopimusta ei ole mahdollista avata kaudella 2008 – 2012 (KL, 19.1.06). Mielestäni on siltikin aiheellista jatkaa sen kysymistä, pitääkö EU:n sitoa itsensä raakileeksi todettuun päästökauppajärjestelmään jopa kuudeksi vuodeksi eteenpäin. EU:n pitäisi varautua muuttamaan tai jäädyttämään päästökauppajärjestelmänsä, erityisesti silloin jos muita maita ei saada siihen mukaan.

Olen jättänyt useampiakin kysymyksiä komissiolle päästökaupan epäkohdista, joita on paljon, ja suoranaisen ehdotuksen järjestelmän jäädyttämisestä toistaiseksi. Vastaukset ovat olleet ymmärrettävästi ympäripyöreitä: lainsäätäjien laivat kääntyvät hitaasti ja poliittinen ylpeys estää myöntämästä virheitä.

Ainoa mahdollisuus muuttaa kurssia on juuri Brunilan kaltaisten ihmisten esiintulo. Jos eurooppalainen ympäristötasoltaan hyvämaineinen teollisuus toteaa, että järjestelmä ei toimi vaan se vie tuotantoa saastuttavanpiin olosuhteisiin, komissionkin on vihdoin pakko herätä tosiasioihin. Muutoin kaikki puhe sekä Lissabonin strategiasta että ilmastohuolesta joutuu yhä naurunalaisempaan valoon. Voin vain kannustaa: tehkää Günther Verheugenille selväksi, mikä tilanne on.

Tällä hetkellä on erittäin tärkeää löytää keinot, jotka eivät vääristä kilpailua, palkitse saastuttajia eikä sisällä muita ei-toivottuja vaikutuksia. Direktiivin laajentaminen uusille aloille vääristää kilpailua entisestään, nostaa sekä elin- että polttoainekustannuksia ja ei siltikään palvele alkuperäistä tarkoitustaan, ilmastomuutoksen tehokasta torjuntaa.

Eija-Riitta Korhola

Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan jäsen, kok.

Share Button

24.tammikuu 2006

22:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: