Päätin jokin aika sitten, että kun Turkista on nyt tehty jäsenkandidaatti, en marise päätöksestä, vaan teen parhaani, jotta siitä tulisi hyvä jäsen. Se ei kuitenkaan voi tarkoittaa vaikenemista maan demokratiaongelmista. Hyvä muistutus minulle siitä oli ystäväni kommentti Orhan Pamukin ja Hrant Dinkin tapauksesta.
Tämä ystäväni, monia vuosia Turkissa asunut länsimaalainen, ihmetteli Die Weltistä lukemaansa Olli Rehnin lausuntoa kirjailija Orhan Pamukin oikeudenkäynnistä. Rehnin mukaan oikeudenkäynti tulee osoittamaan, mihin suuntaan Turkki on menossa.
Ystäväni piti tätä mittaamattoman naiivina lausuntona. Hänen mielestään kyseisen pykälän olemassaolo jo osoittaa, minne suuntaan Turkki on menossa, tai missä se itse asiassa jo on, riippumatta siitä, miten sitä käytetään Pamukia vastaan. Kyseessä on rikoslain artikla 301, joka koskee turkkilaisuuden halventamista.
Tällainen artikla on ollut jo pitkään olemassa, mutta se muutettiin entistä ankarammaksi viime keväänä, kuten lehdistön vapauden rajoituskin. Tämä kaikki EU:n jäsenyyskampanjan aikana.
Muistutin hänelle, että Rehn on kyllä tietoinen artiklasta 301, ja on kotisivuillaan moittinutkin artiklaa niin epämääräiseksi, että sitä voidaan soveltaa anti-eurooppalaisittain, sananvapauden ilmaisun ja ihmisoikeuksien vastaisesti. Rehn on todennut, että artiklan porsaanreiät pitäisi tukkia ja tulkita sitä Euroopan ihmisoikeussopimuksen hengessä. Rehn myös esitti toivomuksen Rurkin hallitukselle lain muuttamiseksi siten , että nämä porsaanreiät tukittaisiin.
Se ei keskustelukumppaniani vakuuttanut. Hänen mielestään se päinvastoin osoittaa, miten vähän Euroopassa ymmärretään Turkkia ja siitä, mistä kaikessa on kysymys. Yhtä hyvin Rehn olisi voinut suositella Kolmannelle Valtakunnalle juutalaislakien tulkintaa "vapauden ja suvaitsevaisuuden hengessä".
On totta, että tilanne on huolestuttava. Lakia on juuri nyt kiristetty, ei lievennetty. Tämä ei liene sattumaa. Turkin turvallisuuskomitean pj. ja puolustusvoimien komentaja sanoikin pari vuotta sitten että EU:n on ymmärrettävä Turkin olevan aivan erityinen maa. Ei meille voi asettaa samoja rajoituksia, kuin muille EU-kandidaateille."
Kun muissa maissa voidaan rangaista siitä, että halventaa ulkomaalaisia, saa Turkissa halventaa kaikkia muita paitsi turkkilaisuutta. Kun Saksassa rangaistaan holocaustin julkisesta kieltämisestä, rangaistaan Turkissa armenialaismurhien mainitsemisesta.
Tästä ei voi eikä pidä vaieta, vaikka kuinka haluaisi olla rakentava ja ystävällinen.
