Uskon että aamukahvin ns. väärään kurkkuun menemiset ovat oikeasti harvinaisia. Minä oikeasti sain ne sinne, kun aamulla kahvikuppi kädessäni surffasin netissä ja selasin päivän lehtien uutistarjontaa. Ilta-Sanomat oli nostanut päivän tärkeimmäksi uutiseksi kotiimme syyskuussa tehdyn murron. Sille oli uhrattu lööppi, etusivu ja yksi aukeama. Kotitalosta oli iso kuva, hopeahäämatkalla otetut matkakuvatkin olivat muuttuneet "lemmenkuviksi", ja muutaman elektroniikkalaitteen varkaus oli kodin "tyhjennys" ja "putsaus". Mutta tuskin juttu olisi myynyt ilman liioittelua ja seksiä.
Toki hopeahäämatkalta otetut kuvani olivat ainutkertaisia, harvahan pystyy viettämään hopeahäitään useammin kuin kerran. Mutta ei niissä normaaleja lomakuvia erikoisempaa ollut.
Näitä juttuja ei voine välttää, sillä iltapäivälehdet lukevat oikeuden pöytäkirjoja ja väijyvät siellä tunnettuja nimiä. Mutta sitä ihmettelee, että mikä on tässäkään se yhteiskunnallinen merkittävyys, joka perustelisi kotitalon julkisen esittelyn ja varastettujen esineiden luetteloinnin.
Kodin murto on ikävä kokemus, oma koti sotkettuna ja pengottuna säikäyttää. Mutta kumma kyllä, vielä ikävämpää on joutua siitä lehden kanteen.
