Kemikaaliasetuksessa on keskityttävä olennaiseen
Kollegani Satu Hassi ja Riitta Myller kritisoivat huomioitani kemikaaliasetus REACHin vaikutuksista Euroopan paperiteollisuudelle (Kainuun Sanomat 18.10.2005).
Aluksi on tärkeää todeta, että lainsäätäjän tehtävänä on saada kustakin käsiteltävästä esityksestä mahdollisimman hyvin toimiva. Jos meppi yrittää osoittaa lakiesityksen heikkoudet, se ei tarkoita samaa, kuin että toivoisi ihmisille syöpää ja lyhyttä ikää. Yhteinen tavoitteemme on saada aikaiseksi turvallisempaa ja parempaa kemikaalilainsäädäntöä.
Paperiteollisuuden osalta on kuitenkin todettava, että eurooppalainen paperiteollisuus katoaisi varmasti kansainvälisiltä markkinoilta, jos komission alkuperäinen asetus jäisi voimaan. Siinä Hassi ja Myller ovat oikeassa, että parlamentin ympäristövaliokunta paransi ehdotusta poistaessaan REACHin piiristä selluloosan ja keräyspaperin – itsekin tätä ajoin. Se helpotti paperin tuottajien asemaa. Mutta samalla Hassin ja Myllerin poliittiset ryhmät lisäsivät pykälään 6.2. kohdan c, joka velvoittaa valmistajat ja maahantuojat testaamaan tuotteet kaiken mahdollisen altistumisen varalta tuotteen koko elinkaaren ajan.
Toisin sanoen alkuperäinen ajatus päivittäisestä testaamisesta paperin valmistuksessa, jonka Hassi ja Myllerkin toteavat "varmaan tulevan kalliiksi", on vaihtunut kaiken mahdollisen altistumisen tutkimiseen tuotteen käytön alusta loppuun. Tällainen ei ole pelkästään kallista, vaan myös mahdotonta. Esimerkiksi alusvaatteen puuvillakuitu saattaa luonnostaan hyvinkin pitää sisällään joitain "vaarallisia" aineita mitättöminä pitoisuuksina, mutta nyt vihreiden ja demareiden esityksestä koko tuon vaatteen elinkaaren ajalta on ilmoitettava, miten sen käyttäjä tai luonto näille aineille altistuu.
Jos joku kuvittelee, että valmistaja tai maahantuoja ilman konkurssia pystyy tuon tiedon tuottamaan, jää jäljelle vähintään yhtä hyvä kysymys siitä, kuka tällaista tietotulvaa kykenee hallitsemaan ja käyttämään. Eivät ainakaan viranomaiset.
Valmis uusi paperi on ympäristövaliokunnan esityksen mukaisesti yksiselitteisesti REACHin piirissä. Toisin sanoen tuotteiden lisätestausvelvollisuus, jonka Hassi ja Myller puoluetovereineen valiokunnassa säätivät, koskee myös kainuulaisten paperinvalmistajien kustannuksia ja kilpailukykyä jo ennestään tiukoilla maailmanmarkkinoilla.
Tärkeintä REACHin osalta olisi keskittyä niihin vaarallisiin, syöpää tai perimän muutoksia aiheuttaviin, lisääntymistä vahingoittaviin, pitkäaikaisiin, myrkyllisiin ja elimistöön kertyviin aineisiin, joita kemianteollisuus tuottaa. Perustettavalle kemikaalivirastolle on annettava selkeä mandaatti päästää markkinoille turvallisimmat ja riskittömimmät vaihtoehdot. Sen sijaan REACHin tarkoituksena ei pitäisi olla vaarantaa jo valmiiksi turvallisia tuotteita uusilla testausvaatimuksilla, jotka eivät lisää turvallisuutta tai edistä ympäristön hyvinvointia.
Olen omalla toiminnallani parlamentissa halunnut varmistua siitä, että REACH ei vesity siten, että sen päähuomio siirtyy pois kemikaaleista luonnonkuituihin ja -materiaaleihin. Ja lakiehdotusten toimivuuden varmistajaksi minut on käsittääkseni parlamenttiin äänestetty. Jos meppien tehtävä olisi vain sanoa amen komission esityksille, koko parlamentin voisi korvata koneella.
Eija-Riitta Korhola
Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan jäsen (kok)
