Ehdotus EU:n kemikaaliasetus REACHista on epäilemättä nykyisen europarlamentin lainsäädäntökauden suurin haaste. Kysymys on paitsi määrällisesti suuresta työstä tuhansine muutosesityksineen, myös Euroopan kilpailukykyyn voimakkaasti vaikuttavasta hankkeesta. Yhteisölainsäädännön vahvimpana välineenä asetus tarkoittaa, että se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Kukaan ei kiistä kemikaaliasetuksen tarpeellisuutta. Yhteismarkkinoilla tarvitaan tietoa niistä lukuisista aineista, joille päivittäin altistumme. Ja vastuu kuuluu ilman muuta tuottajalle. Lopulta tietenkin kuluttaja maksaa: REACH-velvoitteet toisivat kemikaalien valmistajille lisää kustannuksia, jotka valmistajat todennäköisesti siirtävät kemikaalien hintoihin.
Äänestimme REACHista viime viikolla. Komission versio parani joiltakin osin, mutta yhä edelleen on suuria ongelmia. Kerron esimerkin paperiteollisuudesta.
REACHin perusidea on, että kemikaalin valmistaja antaa tiedon käyttäjälle, jolloin tuotteen valmistaja pystyy itse testaamatta välittämään tiedon käytetyistä kemikaaleista eteenpäin. Paperin osalta REACHin perusfilosofia ei toimi. Komission versio edellyttää Euroopan paperiteollisuuden CEPIn tulkinnan mukaan molekyylitason tietoa aineista tuotteissa. Vaikka kemikaalien valmistajilta saataisiinkin tiedot, selluloosakuitu on luonnontuote, jonka koostumus vaihtelee puun kasvupaikasta ja muista tekijöistä riippuen.
Alkuperäinen esitys velvoitti testaamaan sekä raaka-aineet sellun ja keräyspaperin, mutta nyt näyttäisi siltä että tutkimusvelvoite koskee paperin vaikutusarvioita sen koko elinkaaren ajalta. Se on kova vaatimus.
Tunnettu konsulttitoimisto KPMG tutki REACHin kustannusvaikutuksia paperiteollisuudelle. Tulos oli yllättävä: minimivaatimuksillakin paperiteollisuuden kustannus olisi kolminkertainen vuotuiseen liikevoittoon nähden. Tällaista kustannusvaikutusta ei pysty siirtämään lopputuotteen hintaan tuotteessa, joka ostetaan ja myydään maailmanmarkkinoilla. Kun otetaan huomioon lisäksi päästökaupan vaikutus, on helppo ymmärtää, että investoiminen Eurooppaan tulee kannattamattomaksi. Johtopäätös oli tyly: tämä lopettaa paperiteollisuuden Euroopassa. Myös keräyspaperin osalta kierrätys loppuisi todennäköisesti kokonaan.
Onko se sen arvoista? Kuka kuvittelee, että mitään ympäristöhyötyjä saavutettaisiin pistämällä resurssit harmittoman paperin testaukseen? Näyttää siltä ellei tilanne neuvostossa olennaisesti parane – että maailman puhtain paperin tuotanto ollaan ajamassa alas, vaikka kyseessä on teollisuudenala, joka on kyennyt yhdistämään kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen.
Eurooppa tarvitsee kemikaaliasetuksen, joka parantaa ihmisten arjen turvallisuutta. Itsestäänselvyyksiin satsaaminen ei sitä kuitenkaan tee. Toisinaan minua järkyttää, millainen valta poliitikoilla on siihen nähden, miten vähän tämä joukko asioista tietää ja välittää ottaa selvää.
