Uskon, että lähitulevaisuudessa ilmastopolitiikka tulee politiikanteon keskiöön tavalla, joka muuttaa poliittista kulttuuria, sanoo Eija-Riitta Korhola pohtiessaan sitä, miksi ympäristöasioista on niin vaikea tehdä selkoa suurelle yleisölle.
Julkista keskustelua EU:sta hallitsevat usein laajentuminen, turvatakuut ja puolustusyhteistyö, perustuslaki tai rahaliitto. Vaikka valtaosa EU:n lainsäädännöstä koskee ympäristöä, se näkyy otsikoissa harvemmin.
Tavallaan se ei minua ihmetytä, sanoo europarlamentin ympäristövaliokunnan jäsen Eija-Riitta Korhola. Työmme sisältää paljon teknisiä yksityiskohtia, joista on vaikea kertoa lyhyesti. Toimittajien humanistinen koulutustausta saattaa sekin vaikuttaa asiaan. Mutta ennen kaikkea on kyse varmaan poliittisen kulttuurin perinteestä. Politiikka on aina ennen kytketty yhteiskuntatieteelliseen traditioon, on ollut kyse jostakin joka tapahtuu ihmisten kesken. Vie aikansa tottua uuteen tulokkaaseen, jolla on määräävää vaikutusta politiikkaan.
Tekniikan kehitystä filosofian lisensiaattityössään tutkinut Korhola on vakuuttunut politiikan reunaehtojen pysyvästä muutoksesta. Hallitsemalla luontoa ihmiskunta on tehnyt luonnosta entistä vaikeammin hallittavan. Parhaiten sen näkee ilmastopolitiikassa, Eija-Riitta Korhola sanoo. Poliitikkojen on pysyvästi sopeuduttava siihen, että neuvottelupöydässä istuu vastedes aina Luonto. Ja vieläpä kovana tosiasiana. Vaikka teemme sillä politiikkaa, se ei ihmisten lailla ole väsytettävissä kunnon sopimusosapuoleksi. Se vain on.
Uskon että vastaisuudessa Euroopassakin nähdään ilmasto- ja energiapolitiikka olennaisena osana ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Energiaratkaisumme voivat joko heikentävää tai vahvistaa meitä poliittisesti.
Korhola menee joulukuussa YK:n ilmastokokoukseen, jossa parlamentin kymmenjäseninen delegaatio osallistuu keskusteluun ilmastopolitiikan jatkosta Kioton ensimmäisen kauden jälkeen. Korhola edusti parlamenttia myös edellisissä Milanon ja Buenos Airesin kokouksissa.
Hän odottaa kokouksesta poikkeuksellisen mielenkiintoista: "Kioto on astunut voimaan, mutta sen tehottomuus synnyttää kasvavaa keskustelua – ja samaan aikaan lisääntyvät säähäiriöt muistuttavat poliittisten toimien välttämättömyydestä. USA:n ja viiden muun maan keskinäinen sopimus teknologiayhteistyöstä ei ole vielä mikään kunnon ilmastosopimus, mutta se voi silti entisestään heikentää Kioton sopimuksen asemaa. Siksi Montrealin keskustelut Kioton jatkokaudesta nousevat aivan keskeiseen rooliin, ja on vaikea kuvitella ihmiskunnan kohtalon kannalta ratkaisevampaa kokousta. "
"Tarvitsemme tehokkaita toimia ilmastomuutoksen hillitsemiseksi. Kustannuksista ei pidä liikaa puhua, sillä varautumattomuus tulee joka tapauksessa kalliimmaksi. Mutta olennaista on, löydämmekö keinot, jotka eivät vääristä kilpailua, palkitse saastuttajia tai sisällä muita ei-toivottuja vastavaikutuksia."
Korhola on viime aikoina esittänyt EU:n sisäisen päästökaupan jäädyttämistä, ja sanoo syiden liittyvän päästökauppadirektiivin ilmeisiin heikkouksiin ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta.
"Nyt olisi viisautta myöntää virheet ja ottaa aikalisä. Samalla tulee myös miettiä, rakennetaanko Kioton jatkokaudetkaan päästökaupan varaan, varsinkin kun nyt tiedetään, ettei maailmanlaajuiseen päästökauppaan voida mennä pitkään aikaan. EU:n päästökauppadirektiivi on onneton esimerkki sellaisesta lainsäädännöstä, jota vaivaa valmistelun ja koordinaation puute ja joka siksi aiheuttaa kaksoistaakkoja antamatta ympäristöhyötyä. Tämä EU:n itserankaisuinstrumentti aiheuttaa hiilivuotoa ja palkitsee vääriä tahoja. Jo nyt on nähty sen epäedulliset vaikutukset sähkömarkkinoille ja ympäristötietoiselle eurooppalaiselle teollisuudelle.
Suurin ongelma koko EU:n kannalta on se, että energiaintensiivinen teollisuus on saanut EU:n ulkopuolella toimiviin kilpailijoihinsa nähden päästökaupasta aiheutuvia lisäkustannuksia, jotka globaalissa taloudessa ohjaavat tuotantoa ja investointeja EU:n ulkopuolelle.
Kun lähes aina tämä merkitsee siirtymistä löysempien ympäristönormien piiriin, kyseessä on ilmastotavoitteiden kannalta vahingollinen ilmiö", Korhola toteaa.
