Arvoisa Puhemies,
En voinut kannattaa maamiinapäätöslauselman johtopäätöksiä, vaikka kehitysyhteistyöalalla olleena jaan sen huolen ja pidän maamiinojen käyttöä kehitysmaissa suurena tragediana.
Edustan EU-maata, joka on sitoutunut täyttämään Ottawan sopimuksen velvoitteet vuoteen 2016 mennessä. Tuolloin luovumme maailman turvallisimmista ja vähiten vahingoittavista miinoista, joilla suojataan 1324 km pituista Venäjän rajaamme. Ne eivät ole hallitsemattomasti maastossa, vaan varastossa ja vartioituna. Kun niitä sodan aikana maastoon asennettiin, laadittiin miinakentistä tarkat kartat myöhempää purkua varten. Kukaan siviili ei voi tallata suomalaista sakaramiinaa eikä astua vahingossa putkimiinan laukaisinlankaan. Suomen olosuhteisiin raajansa silponeiden lasten kuvat eivät sovellu. Maita, joissa näin tapahtuu, ei Ottawan sopimuksen piiriin saadakaan.
Tiedämme jo nyt, että puolustuksemme heikkenee olennaisesti. On löydettävä tilalle korvaava järjestelmä, jolla on sama funktio mutta eri nimi. Ongelmamme on siis semanttinen.
Voikin kysyä, millaista logiikkaa noudattaa moraali, joka vaatii nykyisten jalkaväkimiinojen hävittämistä, mutta hyväksyy korvaavien menetelmien hankkimisen. Ei vihollisen torjunnan ja tuhoamisen tarkoitus siitä muutu, että asejärjestelmä vaihdetaan modernimpaan, kalliimpaan ja tehokkaampaan. Ne eivät ole millään tavoin nykyisiä maamiinoja hellempiä tappovälineitä. Niidenkin tavoitteena on pysäyttää vihollinen.
Ongelman ratkaisussa tulisikin keskittyä enemmän terroriin, joka käyttää miinoja, kuin itse laitteeseen.
