Aamuvarhaisella lensimme Alexin kanssa Seinäjoelle, jossa järjestettiin Kokoomuksen meppikiertue kahden mepin voimin. Matkaa varten kaivoin esiin Etelä-Pohjanmaan murteelle käännättämiäni EU:n perusoikeuksia – hyvä että muistin. EU-jargon omalla murteella menee suoraan tunteisiin, toisin kuin poliittinen kieli yleensä.
Alexin kirja oli ilmestynyt edellisenä päivänä, ja katselimme koneessa sitä koskevia lehtijuttuja. Aloin miettiä, pitäisikö jo kirjoittaa jatko-osa Olkapäämepille – mitään vaalejakaan ei ole kohdallani tiedossa, joten nyt välttäisin kirjan leimaamisen vaalikirjaksi. Ero krideistä ja mahdottoman vaikeat eurovaalit olisi jo syytä panna paperille. Aloin kirjoitustyön jo kesällä 2003, mutta kirjoittaminen tyssäsi ystävän tapaturmaiseen kuolemaan moottoripyöräonnettomuudessa. Sinä kesänä en kyenyt ajattelemaan muuta. Kuolemaa ja sitä pitäisikö erota puolueesta. Elokuun lopussa sen sitten tein – poliittisen itsemurhan, siltä se tuntui ja näytti.
Lentokentältä menimme suoraan tapaamaan eteläpohjalaista elävää legendaa, Ilkan päätoimittaja Kari Hokkasta. Poliittisten pääkirjoitustensa perusteella mies vaikuttaa toivottomalta Ad Hoc -ajattelijalta, joka vaivatta kieputtelee kaiken kepulaiseksi propagandaksi. Mutta ihme kyllä, hän oli kasvotusten elämäniloinen ja miellyttävä, lukeneen, jopa sivistyneen oloinen. Kepu pettää – odotukset.
Päivä oli kiireinen mutta hauska. Kävimme lentosotakoulussa, ammattikorkeakoulussa, tapasimme toimittajia ja äänestäjiä lounaan yhteydessä. Matkalla Helsinkiin meidän piti jutella presidentinvaalista mutta nukahdimme kumpikin.
