Komission energia-asioista vastaava virkamies, nimetön tietenkin, harmitteli minulle ongelmaa, joka Euroopalla on energian ja jätteen suhteen. Jätteen energiahyötykäyttöön olisi loistavia teknisiä mahdollisuuksia. Energiaa säästyisi ja kasvihuonekaasujen määrääkin voitaisiin vähentää. Mutta kun ei saa.
Hän oli vienyt Greenpeacen vaikuttajia paikan päälle erästä laitosta katsomaan. Ympäristöväki myönsi, että siistiä jälkeä totta tosiaan tulee. Jätekasa pienenee ja energiaa saadaan tilalle. ”Mutta ei tämän näin helppoa pidä olla”, he sanoivat. ”Jätteen syntyä pitää ehkäistä, eikä sitä tehtäisi, jos hommasta tulee näin rattoisaa.”
On tuhmaa hyötyä syntisestä puuhasta.
Tähän samaan ongelmaan törmään eurooppalaisessa ympäristöpolitiikassa jatkuvasti. Meillä on liikaa järjestöjä, joiden mustavalkoinen maailmankuva estää ympäristönsuojelun ja järkevän vihreyden. ”Kierrätys kiltti, neitsytmateriaalin käyttö tuhma, kompostointi kiltti, jätteenpoltto tuhma, maakaasu kiltti, ydinvoima tuhma.” Tätä on yhä vaikeampi katsella ja sietää, kun todellisuus tulvii esimerkkejä, joissa kierrätys, kompostointi ja maakaasu voivat olla virheliikkeitä. Kaikki riippuu olosuhteista.
Samaanhan me törmäsimme Vantaan Martinlaakson tapauksessa. Kaasutuslaitos olisi hyödyntänyt energiana kaatopaikan sijasta 300 000 tonnista biohajoavaa yhdyskuntajätettä. Sillä olisi korvattu noin 100 000 tonnia hiiltä vuodessa. Syntyneestä energiasta olisi tehty lämpöä ja sähköä. Samalla kasvihuonekaasuja olisi voitu reippaasti vähentää.
Homma kaatui hankkeen viivästymiseen ympäristöjärjestön valittaessa suunnitelmasta. Valitusta perusteltiin sillä, että jätteen syntyä tulee ehkäistä sen sijaan, että sitä kaasutetaan ja poltetaan. Tosiasia kuitenkin on, että yhdyskuntajätettä syntyy ja määrä jopa kasvaa.
Lähivuosina Suomeen tullaan rakentamaan jätettä polttoaineenaan käyttäviä voimalaitoksia, ja hyvä niin. Kaatopaikkasijoitukseen verrattuna jätteenpolton edut ovat selvät. Metaanipäästöt vähenevät. Jätteessä oleva energia saadaan muutettua helposti hyödynnettäväksi sähköksi ja lämmöksi. Jopa 60% jätteestä on orgaanista ainesta; näin ollen se ei lisää ilmakehän hiilidioksidikuormitusta. Saatavuutensa puolesta jäte voidaan luokitella kotimaiseksi polttoaineeksi. Modernit jätteenpolttolaitokset ovat ympäristön kannalta turvallisia ja niiden päästöt ovat tiukasti säänneltyjä jätteenpoltosta annetussa asetuksessa.
Energia- ja jätepopulismin aika alkaa olla ohi. Siitä on maksettu liian kovaa hintaa. Kasvihuoneilmiö on todellisuutta. Pula energiasta tulee olemaan todellisuutta. Kasvavat jätekasat ovat vääjäämätön fakta maailmassa, jossa vuosisadan loppuun mennessä lienee kymmenen miljardia ihmistä. Jätteillä ja energialla ei enää voi pelata oikeaoppisuuspeliä ja terapoida yhden poliittisen suunnan horjuvaa identiteettiä. Kaikki päästöjen vähentäminen on nyt tarpeen.
Nykypäivä 11.03.2005
